SIRKKUNEN (jota toiset kannattavat ja vievät ulos). Oi — o — i! — En saata — oi! — Hiljaa — hiljaa!
(Kaikki kolme keski-ovesta).
Kahdeksastoista kohtaus.
Keikkanen. (Sitten) Aini. (Viimein) Sirkkunen.
KEIKKANEN (kääntyy ovesta takaisin). Oikein, ystäväiseni! — Isketä sinä vain suonta ja syö ohra-lientä, ystäväiseni! — Sill'aikaa vien minä kotiini morsiameni — enkä suinkaan hanhenpoikaista, niinkuin sinä turhan-uskon silmillä näit, — en, vaan, niinkuin isäni vakuuttikin, sulouden ja herttaisuuden esikuvan — hahaha! — — Pieni veitikka minä olen — se mun täytyy itsekkin tunnustaa: Pieni, onnellinen veitikka!
AINI (ulkona). Mutta suokaa mun toki — — — minä tahdon kerrankin leikkiä — — ja nyt juuri!
KEIKKANEN. Ainin ääni! — Nytpä hän ei suinkaan ole mykkä!
(Vetäytyy takaperin perälle).
AINI (vasemmalta, leikiten pallolla; tahtomatta katsoa häneen). Minä olen jo tarpeeksi oppinut — leikitä minä tahdon!
KEIKKANEN (astuen esiin). Neiti — — —