AINI (kärsimätönnä). No, mutta eihän tuo nyt ole ensinkään oikein! — — Vaiti! — Näin se on:
(Laulaa jonkin vanhan-aikuisen valssin säveltä ja tanssii kömpelösti sen jälkeen).
SIRKKUNEN (piiloittaikse tuolin taakse).
KEIKKANEN. Mutta suokaa anteeksi — hahaha! Te tanssitte aivan kuin vanhat esi-vauhempamme — —
AINI. Ehkäpä kyllä — — mutta mistä te sen tiedätte — —
SIRKKUNEN (on nauraen vaipunut tuolille).
KEIKKANEN. Minä pyydän — se on näin:
(Laulaa polkkaa; tahtoo opettaa Ainiakin, vaan tämä puuttuu lauluun, loilottaen vanhanaikuista viisua. Tarttuu Keikkasen olkapäihin; he alkavat tanssia, Keikkanen, laulaen polkkaa, tanssii sitä — Aini, laulaen viisuaan, tanssii valssia).
KEIKKANEN. No no no no — älkäähän toki! Ei niin — ei niin, vaan — —!
AINI. Älkää puristako minua niin ankarasti — se ei käy laatuun — —