[102] Kiintymys voi olla vailla vastakiintymystä, mutta ystävyys ei koskaan voi olla vailla vastaystävyyttä. Ystävyys näet on vaihto, on sopimus, kuten muut, mutta se on kaikkein pyhin sopimus. Sanalla ystävä ei ole muuta vastinetta kuin se itse. Jokainen ihminen, joka ei ole ystävänsä ystävä, on kieltämättä konna; ystävyys näet on saavutettavissa ainoastaan todellisen tai taitavasti teeskennellyn ystävyyden avulla.
[103] Käskyllä kohdella toisia niin kuin tahdomme että he meitä kohtelisivat on oikea perustuksensa ainoastaan omassatunnossa ja tunteessa. Sillä mikä järkisyy saattaisikaan minua toimimaan vallan kuin olisin toinen ihminen, varsinkin kun olen varma siitä, etten koskaan ole oleva vallan hänen tilassaan. Ja kuka minulle takaa, että, seuratessani aivan uskollisesti tätä ohjetta toiset noudattavat sitä minun suhteeni? Häijy ihminen käyttää hyväkseen oikeamielisen rehellisyyttä ja omaa epärehellisyyttään. Hän olisi hyvin mielissään siitä, että kaikki muut olisivat oikeamielisiä, paitsi hän itse. Sanottakoon mitä tahansa, niin ei tämä sopimus ole edullinen hyville. Mutta toisin on laita, jos sielun uhkuva ulospäin pyrkivä voima saattaa minut asettumaan lähimäiseni sijaan, ja jos tunnen omia tunteitani ikäänkuin ne olisivat hänen tunteitaan, niin koetan poistaa hänestä kärsimykset, jotta en itse kärsisi. Harrastan hänen parastaan rakkaudesta itseeni, ja tämän käskyn järkisyy piilee siis itse luonnossa, joka panee minut tavottelemaan omaa mielihyvän- ja tasapainontilaa, olkoon sitten olopaikkani missä tahansa. Tästä teen sen johtopäätöksen, ettei ole totta, että luonnonoikeuden säädökset perustuisivat yksistään järkeen; niillä näet on vankempi ja varmempi pohja. Ihmisrakkaus, joka johtuu rakkaudesta itseemme, on inhimillisen oikeuden perus. Kaiken siveellisyyden summa on annettu evankeliumissa, joka on lain täyttämys.
[104] Kaikkien maiden lakien perusluonne on sellainen, että ne aina suosivat vahvempaa heikomman kustannuksella ja varakasta varattoman kustannuksella. Tämä epäkohta on välttämätön ja vailla poikkeusta.
[105] Tällaisia ovat esim. Davila, Guicciardini, Strada, Solis, Macchiavelli, jopa joskus de Thou. Vertot on melkein ainoa, joka on osannut maalata tekemättä muotokuvia.
[106] Yksi ainoa meidän historioitsijoistamme, joka suurin piirtein on jäljitellyt Tacitusta, on rohjennut jäljitellä Suetoniusta ja joskus Comines'in pikkupiirteitä. Juuri tämä seikka, joka lisää hänen teoksensa arvoa, on hänelle tuottanut meidän maassa ankaroita arvosteluja.
[Se ranskalainen historioitsija, jota Rousseau tässä tarkoittaa, on
Duclos, Ludvig XI:nen elämäkerran kirjoittaja. Suoment. huom.]
[107] Lahjomattoman rehellinen. Suoment. huom.
[108] Pyrrhus, Epeiroksen kuningas, kuoli siten, että muuan vanha nainen Arguksessa viskasi katolta hänen päähänsä tiilikiven. Suoment. huom.
[109] Luulen rohkeasti voivani lukea terveyden ja hyvän ruumiinrakennuksen niihin etuihin, jotka hänen kasvatuksensa on tuottanut, tai pikemmin niihin luonnonlahjoihin, jonka hänen kasvatuksensa on hänelle säilyttänyt.
[110] Pradon (s. 1698), ranskalainen traagillinen runoilija, keskinkertainen lahjoiltaan, mutta niin ylpeä, että väitti olevansa Racinen veroinen. Cotin (s. 1682), ranskal. saarnaaja ja kirjailija. Molemmat olivat Boileaun purevan kritiikin ja ivan esineenä. Suoment. huom.