Tapahtumien paikka on Troizen, kaupunki Peloponnesoksella.
Esitetty ensimmäisen kerran Suomen Kansallisteatterin näyttämöllä
Helsingissä 26 p. lokak. v. 1906.
Henkilöt: Theseus — Axel Ahlberg; Phaidra — Katri Rautio; Hippolytos
— Evert Suonio; Arikia — Helmi Lindelöf; Theramenes — Emil Falck;
Oinone — Kirsti Suonio; Ismene — Helmi Tähtinen; Panope — Aino
Vasarainen. — Ohjaus: toht. Jalmari Hahl.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
1:NEN KOHTAUS.
Hippolytos. Theramenes.
HIPPOLYTOS. Tein päätökseni, Theramenes: lähden. Troizenin jätän epäilyksen tähden, mi mua kalvaa. Ah, ma punastun jo pitkää täällä toimettuutta mun! Kuus kuuta poissa ollut taatto on, en tiedä, alla minkä auringon, en, mitkä heittää häntä hyrskyt, vahdot.
THERAMENES. Hakea mistä, herra, häntä tahdot? Jo vuoksi pelkosi tuon oikeimman uhmailin Isthmoon kahden meren vimman, kyselin, tutkin teitä Theseuksen virroilta kuolon, mailta manan uksen; on tiedusteltu Elis, Tainaros, myös meri, minne sammui Ikaros. Mit' enää toivot? Mikä ilman-ala vois olla isäs piilopaikka sala? Kenties ei taattos itse tahdokaan, salasta hän ett' ilmi saatetaan? Kenties, sill'aikaa kuin on tuska meillä, hän tyynnä kulkee lemmen lehtoteillä, tuo urho, uutta vartoin suudelmata…
HIPPOLYTOS. Ma pyydän: kuninkaalle kunniata. Hän jättänyt on erheet nuoruuden, ei enää orja halpain kahletten. Jos on hän, on hän yksin Phaidran vanki, ei kateensyitä enää hälle hanki. Hakien häntä seuraan tehtävääni ja pääsen täältä, missä pyörtyy pääni.
THERAMENES. Ah, mistä asti paikkaa pakenet, kuss' elit lapsuuspäivät herttaiset, miss' unohdit sa myöhemminkin tovin Ateenan humut sekä loistot hovin. Salaisen vaaras, murhees tietää soisin.