ARIKIA.
Hän?
THESEUS.
Häntä miks et tehnyt vakaammaksi?
Kuin siedit lemmen, jota jakaa kaksi?
ARIKIA. Ja sinä, kuinka siedät herjausta? Kuink' uskot, että valkea ois musta? Niin vähän poikaas tunnetko? Jos milloin syy samaa on kuin viattomuus, silloin hän syypää lie. Voin silmäis kaihin poistaa. Nää hyve, joka jokaiselle loistaa! Ah, hänkö sortuis herjan halvan tiehen? Peruuta valas, vala murhamiehen, tai pelkää, että suuttuin sulle näyttää voimansa taivas sekä pyyntös täyttää. Uhrimme usein vihass' ottaa se, sen lahjat ovat kosto töistämme.
THESEUS.
Sa tahdot häntä puolustaa mun nähden.
Sua lempes sokaisee tuon kurjan tähden.
On todistajat varmat, uskon heitä:
oon nähnyt, nähnyt tosi kyyneleitä.
ARIKIA. Sa varo: kätes voittamattomat löi monet hirviöt jo kamalat, yks elää sentään… Tähden poikas en voi jatkaa. Isää kunnioittaen hän puhumasta kieltänyt on mua. Sanani liioin loukkaisivat sua. Ma tahdon kaino olla niinkuin hän, pois menen, virkkaa voisin enemmän.
4:S KOHTAUS.
Theseus.
THESEUS.
Mit' tarkoittaa hän? Miksi kiertelee,
niin usein alkaa, jälleen vaikenee?
Hämärän mikä on tuon puheen jatko?
Mua teeskennellen pettää tahtovatko?
Mut minä itse? Miksi rinnastani
soi valitus nyt vasten tahtoani?
Salainen sääli mua kalvaa, kaivaa.
Oinone puhukoon! En kestä vaivaa,
syyn täyden tietää tahdon, saa en sitä.
(Vartioille:)
Oinone luoksein tulkoon, yksin.
5:S KOHTAUS.
Theseus. Panope.