Minä esitin heidät toisilleen ja selitin asian. Mr. Bretland kurkotti ottamaan vauvaa, ja Sandy piti sitä lujasti kiinni.
"Aivan mahdotonta", sanoi Sandy lyhyesti. "Miss McBride kyllä sanoo teille että tämän laitoksen yhtenä sääntönä on ettei koskaan saa erottaa perhettä."
"Miss McBride on jo tehnyt päätöksensä", sanoi J.F.B. jäykästi. "Me olemme jo puhuneet asian selväksi."
"Olette varmaan erehtynyt", sanoi Sandy skotlantilaisimmillaan ja kääntyi minuun. "Eihän aikomuksenne ole voinut olla suostua sellaiseen julmuuteen?"
Tässä oli edessäni Salomonin tuomio — kaksi itsepäisintä miestä mitä hyvä Jumala koskaan on luonut riiteli pikku Allegrasta jäsen jäseneltä. Lähetin kolme kananpoikasta takaisin lastenkamariin ja palasin otteluun. Väittelimme äänekkäästi ja kuumasti, kunnes vihdoin J.F.B. toisti kysymyksen, jonka itse olen usein tehnyt viitenä viime kuukautena: "Kuka on tämän laitoksen pää, johtajatar vai talossa käyvä lääkäri?"
Olin raivostunut tohtorille, joka oli pannut minut sellaiseen asemaan tuon miehen edessä, mutta en voinut riidellä hänen kanssaan julkisesti. Niinpä minun oli pakko lopullisesti ja ehdottomasti sanoa Mr. Bretlandille että Allegra ei voi tulla kysymykseen. Eikö hän tahtoisi ajatella Sophieta?
Ei, riivattu vieköön jos hän tahtoisi ajatella Sophieta. Allegra tai ei kukaan. Hän toivoi minun käsittävän että olin raukkamaisesti suostunut tuhoamaan lapsen koko tulevaisuuden. Ja sen loppulaukauksen jälkeen hän peräytyi ovelle. "Miss MacRae, tohtori McBride, hyvästi vain." Hän teki kaksi kohteliasta kumarrusta ja poistui.
Ja heti kun ovi sulkeutui iskimme Sandy ja minä yhteen. Hän sanoi että ihmisen, jolla on olevinaan edes joitakin nykyaikaisia, inhimillisiä näkökantoja lasten huollon alalla, pitäisi hävetä jos hetkeäkään oli ajatellut mahdolliseksi sellaisen perheen hajoittamista, ja minä syytin häntä siitä että hän tahtoi pitää Allegran pelkästään itsekkäistä syistä, hän oli kiintynyt lapseen eikä tahtonut menettää sitä. (Ja minä uskon että siinä on totuus.) Oi, meillä oli uramme suuri taistelu, ja vihdoin hän poistui vielä jäykempänä ja kohteliaampana kuin itse J.F.B.
Näiden kahden välillä tunnen itseni niin venähtäneeksi, kuin jos minut olisi käytetty uudessa mankelikoneessamme. Ja sitten Betsy tuli kotiin ja solvasi minua, kun olin heittänyt pois valituimman perheen mitä olimme koskaan keksineet!
Tämä on siis kuumeisen toiminta-viikkomme päätös, ja sekä Sophie että Allegra jäävät loppujen lopuksi laitoslapsiksi. Oi herranen aika! Erota, kiltti ihminen, Sandy virkakunnasta ja lähetä minulle tilalle saksalainen, ranskalainen, kiinalainen, jos sinua haluttaa — mikä hyvänsä muu kuin skotlantilainen.