Betsy ja minä olemme juuri palanneet ajelemasta uudessa autossamme. Se epäilemättä lisää iloa laitoselämään. Auto kääntyi omasta halustaan Kalliotielle ja pysähtyi Shadywellin porttien eteen. Portissa oli ketju kiinni ja ikkunain edessä oli luukut ja koko paikka näytti suljetulta ja kolkolta ja sateen liuottamalta. Siinä oli jonkinlainen rappeutumisen leima, eikä se vähääkään muistuttanut sitä viihtyisää taloa, joka ennen vieraanvaraisesti tervehti minua iltapäivisin.
Minä en siedä että hauska kesämme on lopussa. Minusta tuntuu että eräs jakso elämääni on jäänyt taakseni ja että tuntematon tulevaisuus ahdistaa minua pelottavan läheltä. Itse asiassa tahtoisin lykätä häät vielä toiset kuusi kuukautta eteenpäin, mutta pelkään että Gordon parka nostaisi liian kauhean metelin. Älä luule että alan horjua, sillä sitä en tee. Minä vain jotenkin tarvitsisin enemmän aikaa ajatella asiaa, ja maaliskuu lähenee päivä päivältä. Tiedän ehdottomasti että teen kaikkein järkevimmin. Joka ihmisen, miehen tai naisen, on paras joutua sievästi ja sopivasti ja hauskasti naimisiin, mutta voi taivas, taivas! Minä vihaan mullistuksia, ja tästä tulee sellainen ennenkuulumaton mullistus! Vähin kun päivän työ on päättynyt ja olen väsynyt, ei minulla suorastaan ole rohkeutta nousta kohtaamaan sitä.
Ja nyt varsinkin kun te olette ostaneet Shadywellin ja tulette tänne joka kesä, en mitenkään tahtoisi erota. Ensi vuonna, kun olen kaukana poissa, kalvaa koti-ikävä minua, kun ajattelen työteliäitä, onnellisia aikoja John Grierissa, jossa sinä ja Betsy ja Percy ja äreä skotlantilaisemme teette hilpeästi työtä ilman minua. Kuinka mikään voisi korvata äidille 107 lapsen menetystä.
Minä toivon, että Judy nuorempi kesti matkan kaupunkiin menettämättä tavallista tasapainoansa. Lähetän hänelle pienen lahjan, jonka minä olen osaksi tehnyt ja Jane pääasiallisesti. Mutta minun täytyy ilmoittaa sinulle että kaksi kierrosta on tehnyt tohtori. Ihminen vain asteettain sukeltaa Sandyn luonteen syvyyksiin. Kymmenkuukautisen tuttavuuden jälkeen vasta saan selville että tuo mies osaa kutoa — taito, jonka hän poikana oppi vanhalta lammaspaimenelta Skotlannin nummilla.
Hän pistäytyi täällä kolme päivää sitten ja jäi teelle, melkein jo entisellä ystävällisellä tuulellaan. Mutta senjälkeen hän on taas jäykistynyt samaksi graniittimieheksi, jonka tunsimme kaiken kesää. Olen luopunut yrityksestäni vaikuttaa häneen. Otaksun kuitenkin että voi odottaakin miehen olevan vähän lamassa, kun hänellä on vaimo hulluinhuoneessa. Soisin että hän joskus puhuisi siitä. On kaameata kun sellainen varjo liitelee ihmisen ajatusten taustassa eikä koskaan tule oikein näkyviin.
Minä tiedän että tämä kirje ei sisällä sanaakaan sellaisia uutisia, joita sinä tahtoisit kuulla. Mutta siihen on syynä märän marraskuun päivän typerä hämäryys, ja minä olen typerän epäreippaalla tuulella. Pelkään kauheasti että minusta on kehittymässä temperamentti-ihminen, ja taivas tietää että Gordonilla on siksi paljon temperamenttia kuin yhdessä perheessä tarvitaan! En tiedä mihin joutuisimme jollen minä säilyttäisi järkevän tyventä, hilpeätä luontoani.
Oletko todella päättänyt lähteä Jervisin kanssa etelään? Minä pidän arvossa (jossain määrin) tunteesi vaatimusta saada olla miehesi kanssa yhdessä, mutta minusta tuntuu hieman uskalletulta viedä niin nuori tytär tropiikkiin.
Lapset leikkivät sokkoa alakäytävässä. Luulen että menen hetkeksi teuhaamaan heidän kanssaan ja koetan olla ystävällisemmällä tuulella ennenkuin uudelleen tartun kynääni.
A bientôt! SALLIE.
P.S. Nämä marraskuun yöt ovat aika kylmät, ja valmistaudumme muuttamaan teltat sisään. Intiaanimme ovat tätä nykyä hyvin hemmoiteltuja nuoria villi-ihmisiä, varustettuina lisäpeitoilla ja kuumavesipulloilla. Minusta on ikävää nähdä telttojen tyhjenevän; niistä on ollut meillä paljon hyvää. Poikamme ovat karaistuneita kuin Kanadan metsästäjät muuttaessaan sisään.