Meillä on alun pitäen ollut pitkät sarjat väärinymmärryksiä ja hassunaikaisia kommelluksia, mutta jokaisen jälkeen näytimme saavuttavan lujemman yhteisymmärryksen pohjan, niin että lopulta luulin ystävyytemme olevan aika hyvällä tolalla ja kykenevän kestämään mitä järjellisiä iskuja tahansa.
Ja sitten tuli tuo onneton ilta viime kesäkuussa, jolloin satuitte kuulemaan pari hupsua epäkohteliaisuutta, joita en vähimmässäkään määrässä tarkoittanut, ja siitä saakka te olette hälvennyt etäisyyteen. Olen todellakin ollut kauhean pahoillani ja olisin tahtonut pyytää anteeksi, mutta käytöksenne ei ole juuri houkutellut luottavaisuuteen. Eipä silti että minulla olisi mitään puolustusta tai selitystä tarjolla; minulla ei ole. Te tiedätte mikä typerä hupakko minä olen silloin tällöin, mutta saatte todeta että vaikka minä olen vallaton ja kevyt ja tyhjänpäiväinen pinnalta, olen aika luja sisästä, ja saatte antaa anteeksi tuon viheliäisen puolen. Pendletonit tiesivät sen jo aikaa sitten, muuten he eivät olisi lähettäneet minua tänne. Olen tuimasti koettanut suorittaa urakkani kunnialla, osittain koska tahdoin antaa oikeutuksen heidän mielipiteelleen, osittain koska minusta todella oli hauskaa toimittaa noille pienille tipuparoille heidän osansa onnea, mutta eniten, sen uskon nyt, koska tahdoin näyttää teille että ensimäinen epäedullinen käsityksenne minusta oli perätön. Ettekö tahtoisi pyyhkiä pois tuota onnetonta neljännestuntia porttikäytävässä viime kesäkuussa ja muistaa sensijaan niitä viittätoista tuntia, jotka vietin Kallikak-perheen ääressä?
Minusta olisi hauska tuntea että olemme taas ystävät.
SALLIE MCBRIDE.
JOHN GRIER HOME,
Sunnuntaina.
Paras tohtori MacRae!
Olen saanut nimikorttinne, jonka takana oli yksitoistasanainen vastaus kirjeeseeni. En aikonut häiritä teitä huomaavaisuuksillani. Mitä ajattelette ja kuinka käyttäydytte, on itse asiassa äärettömän yhdentekevää minulle. Olkaa juuri niin epäkohtelias kuin haluatte.
S. McB.
Joulukuun 14 p.
Rakas Judy!