P.S. Kutsusi sattuu erittäin sopivaan aikaan. Viehättävä nuori poliitikko nimeltä Gordon Hallock on New-Yorkissa ensi viikolla. Olen varma että pidät hänestä kun tunnet hänet tarkemmin.
P.S.2. Sallie iltapäiväkävelyllä sellaisena kuin Judy tahtoisi nähdä hänet:
Niin kultaisia pikku poikia.
Niin herttaisia pikku tyttöjä.
Kysyn vieläkin, oletteko molemmat tulleet hulluiksi?
JOHN GRIER HOME,
Helmikuun 15 p.
Rakas Judy!
Saavuimme lumimyrskyssä eilen illalla kello 11, Singapore ja Jane ja minä. Ei näytä tavalliselta että orpokotien johtajattaret tuovat mukanaan yksityisiä palvelijattaria ja kiinalaisia jahtikoiria. Yövahti ja emännöitsijä, jotka olivat odottaneet tuloani, hämmentyivät hirveästi. He eivät koskaan olleet nähneet Singin näköistä, ja luulivat että aioin tuoda suden lammashuoneeseen. Rauhoitin heitä sen koiruuden suhteen, ja tutkittuaan sen mustaa kieltä yövahti yritti sanoa sukkeluuden. Hän tahtoi, tietää syötinkö sitä mustikkapiirailla.
Oli vaikeata löytää mukava asunto perheelleni. Uliseva Sing parka laahattiin vieraaseen puuvajaan ja sai vuoteekseen karkean palttinakappaleen. Janen ei käynyt paljonkaan paremmin. Koko rakennuksessa ei ollut ylimääräistä vuodetta, lukuunottamatta viiden jalan pituista lapsen sänkyä sairaalassa. Jane, kuten tiedät, lähentelee kuutta jalkaa. Sulloimme hänet sänkyyn, ja hän vietti yönsä taitettuna kuin iso saranaveitsi. Hän ontuu tänään, on vartaloltaan kuin väsähtänyt S-kirjain, valittaa julkisesti tätä huikentelevaisen emäntänsä viime harha-askelta ja ikävöi aikaa, jolloin taas tulemme järkiimme ja palaamme isällisen kotilieden ääreen Worcesteriin.
Minä tiedän, että hän pilaa kaikki mahdollisuuteni päästä muun henkilökunnan suosioon. Että hänen piti tulla tänne, on viheliäisin ajatus, mitä koskaan on keksitty, mutta sinä tunnet kotolaiseni. Kumosin heidän vastaväitteensä askel askeleelta, mutta heidän viimeinen ehtonsa oli Jane. Jos otin hänet mukaani katsomaan että söin ravitsevaa ruokaa enkä ollut valveilla koko yötä, sain lähteä — toistaiseksi; mutta jos kieltäydyin ottamasta häntä — oi herranen aika, en ole varma olisinko koskaan enää saanut astua Stone Gaten kynnyksen yli! Täällä siis olemme, ja pelkään ettei kumpikaan meistä ole tervetullut.