Hänen isänsä oli italialainen ja äitinsä irlannitar; hänellä on punainen tukka ja kesakoita ja kauneimmat ruskeat silmät mitä ikinä on lähtenyt Napolista. Isän saatua surmansa tappelussa ja äidin kuoltua viinaan tuo pikku piltti parka joutui tavalla tai toisella meille; vaikka epäilen että hän kuuluisi Katolisen Huoltolaitoksen piiriin. Mitä hänen tapoihinsa tulee — oi taivas, taivas! Ne ovat niinkuin odottaa voi. Hän potkii ja puree ja kiroilee. Olen antanut hänelle nimen Naskali.
Eilen hänet tuotiin kansliaani kiemurtelevana ja ulvovana, syytettynä siitä että oli lyönyt nurin erään pienen tytön ja ryöstänyt hänen nukkensa. Miss Snaith istutti hänet tuoliin minun taakseni ja jätti hänet siihen tyyntymään sillä aikaa kun minä jatkoin kirjoitustani. Äkkiä minut lennätti pystyyn kauhea mäiskähdys. Poika oli lykännyt suuren vihreän kukkamaljakon ulos ikkunasta ja särkenyt sen viiteensataan kappaleeseen. Minä hyppäsin pystyyn niin äkkiä että mustepullo putosi lattiaan, ja kun Naskali näki tämän toisen tuhon, lopetti hän raivon mylvintänsä ja heitti päänsä taaksepäin ja alkoi mylviä naurusta. Lapsi on pirullinen.
Olen päättänyt koettaa aivan uutta kurinpitokeinoa, jota en usko hänen kokeneen koko pienen hyljätyn elämänsä aikana. Aion nähdä mitä kiittäminen ja rohkaiseminen ja rakkaus vaikuttaa. Niinpä, sensijaan että olisin torunut häntä kukkamaljakosta, otaksuin että se oli vahinko. Suutelin häntä ja sanoin ettei hänen tarvinnut olla pahoillaan, en välittänyt siitä vähääkään. Se hämmästytti häntä siinä määrin että hän rauhoittui; hän suorastaan pidätti henkeänsä ja töllisti, kun pyyhin hänen kyyneleensä ja rupesin kuivaamaan mustetta.
Tuo lapsi on nyt juuri suurin ongelma koko J.G.H:ssa. Hän tarvitsee kaikkein kärsivällisintä, hellintä, henkilökohtaisinta huolenpitoa — oikean äidin ja isän, niin myös pari veljeä ja sisarta ja isoäidin. Mutta minä en voi sijoittaa häntä kunnialliseen perheeseen ennenkuin olen parantanut hänen kielenkäyttöään ja hänen taipumustaan rikkoa esineitä. Erotin hänet toisista lapsista ja pidin häntä huoneessani kaiken aamua, Janen siirrettyä turvallisiin korkeuksiin kaikki taide-esineet. Onneksi hän rakastaa piirustamista, ja hän istui matolla kaksi tuntia askarrellen värikynien kanssa. Hän oli niin ihmeissään, kun osoitin mielenkiintoa punavihreään jokilaivaan, jonka mastossa liehui keltainen lippu, että kävi aivan arkipäiväisen puheliaaksi. Siihen saakka en ollut saanut sanaakaan irti hänestä.
Iltapäivällä tohtori MacRae pistäytyi huoneessa ja ihaili jokilaivaa, ja Naskalikos aivan pöyhistyi luomisen ylpeydestä. Sitten, palkaksi siitä että Naskali oli sellainen kiltti pieni poika, tohtori otti hänet autoonsa ajaessaan erään potilaan luo maaseudulle.
Naskalin palautti tarhaan kello viiden ajoissa surullisempi ja viisaampi tohtori. Rauhallisessa maakartanossa poika oli kivittänyt kananpoikia, lyönyt rikki kultakehykset ja riepoittanut Angora-kissaa hännästä. Kun sitten lempeä vanha rouva oli koettanut saada hänet kiltiksi mirriparalle, oli Naskali käskenyt hänen mennä helvettiin.
En siedä ajatella mitä muutamat näistä lapsista ovat nähneet ja kokeneet. Tarvitaan vuosien auringonpaistetta ja onnea ja rakkautta hälventämään ne kauheat muistot, mitä he ovat kasanneet pikku aivojensa etäisimpiin nurkkiin. Ja lapsia on niin paljon ja meitä niin vähän ettemme voi syleillä heitä tarpeeksi; meidän käsivartemme ja sylimme eivät suorastaan riitä.
Mais parlons d'autres choses! Nuo inhottavat kysymykset perinnöllisyydestä ja ympäristön vaikutuksesta, joita tohtori alituiseen hautoo, alkavat mennä jo minunkin vereeni, ja se on huono tapa. Jos ihminen tahtoo olla joksikin hyödyksi paikassa sellaisessa kuin tämä, ei hän saa nähdä maailmassa mitään muuta kuin hyvää. Optimismi on ainoa sopiva suunta yhteiskunnallisen työn tekijälle.
"Lyö tornin kello keskiyötä" — tiedätkö mistä tämä kaunis runosäe on lähtöisin? "Cristabel'ista" englannin luennoilta. Herranen aika kuinka minä vihasin sitä kurssia! Sinä, joka loistit englannissa, pidit siitä, mutta minä en koskaan ymmärtänyt sanaakaan mitä siellä sanottiin aina siitä hetkestä kun tulin luokkahuoneeseen siihen asti kuin sen jätin. Oli miten oli, huomautus, jolla aloitin tämän kappaleen, on tosi. Nyt on keskiyö kamiinihyllyn kellon mukaan, joten toivotan sinulle kauniita unia.
Addio! SALLIE.