Katuvaisena
SALLIE MCBRIDE.
P.S. Ei sinun olisi tarvinnut murjottaa tuon skotlantilaisen tohtorin tähden. Miehessä on kaikki se jämeys mikä sisältyy sanaan skotlantilainen. Vihaan häntä ensi näkemältä ja hän vihaa minua. Oi, meille tulee hurmaavaa, kun saamme työskennellä yhdessä!
Helmikuun 29 p.
Sinä parahin Gordon!
Ponteva ja antelias sähkösanomasi on tässä. Minä tiedän että sinulla on paljon rahaa, mutta ei sinun silti tarvitse hävittää sitä niin kevytmielisesti. Kun tunnet olevasi niin pakahduttavan täynnä puhetta että vain sata sanaa pitkä sähkösanoma estää räjähdyksen, muuta se nyt edes yölliseksi sähkökirjeeksi. Orpolapseni voivat käyttää rahat, jollet sinä tarvitse niitä.
Kas niin, hyvä herra, käytä hiukan tervettä järkeäsi. Tietysti minä en voi livistää orpokodista sinun ehdottamallasi sangen odottamattomalla tavalla. Se ei olisi kauniisti tehty Judya ja Jervisiä kohtaan. Jos suot anteeksi selitykseni, ovat he olleet ystäviäni paljon useampia vuosia kuin sinä, eikä minulla ole mitään aikomusta heittää heitä hiiteen. Minä tulin tänne — hm, sanokaamme seikkailun hengessä, ja minun täytyy läpäistä yritys. Sinä et pitäisi minusta, jos kuuluisin heikkoon sarjaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että tuomitsisin itseni elinkaudeksi: aion luopua heti kun tilaisuus tarjoutuu. Mutta totisesti saisin olla hiukan mielissäni, kun Pendletonit tahtoivat uskoa minulle näin vastuunalaisen toimen. Vaikka sinä, hyvä herraseni, et sitä usko, omaan minä huomattavan toimintakyvyn ja enemmän tervettä järkeä kuin pinnalle näkyy. Jos haluaisin panna koko sieluni tähän yritykseen, voisi minusta tulla repäisevin johtajatar mitä kellään 111:lla orvolla koskaan on ollut.
Otaksun että se sinusta on hullutusta? Se on totta. Judy ja Jervis tietävät sen, ja siksi he pyysivät minua tulemaan. Näet siis, että kun he ovat osoittaneet niin paljon luottamusta minulle, en voi luopua heistä ihan niin mutkattomalla tavalla kuin sinä ehdotat. Niin kauan kuin olen täällä, aion saada aikaan juuri niin paljon kuin yhden ihmisen on mahdollista jokaisena 24:nä tuntina. Aion jättää seuraajalleni paikan, jossa asiat nopeasti kulkevat oikeaan suuntaan.
Mutta sitä ennen älä sentään huoli pestä käsiäsi minusta siinä uskossa, että minulla muka on siksi paljon työtä etten ehdi ikävöidä kotiin, sillä niin ei ole laita. Herään joka aamu ja tuiotan Mrs. Lippettin seinäpaperiin jotenkin häikäistyneenä ikäänkuin tämä kaikki olisi pahaa unta enkä todella olisikaan täällä. Mitä ihmettä ajattelin kun käänsin selkäni omalle kauniille, hauskalle kodilleni ja hyville päiville, jotka oikeuden mukaan ovat minun? Yhdyn usein mielipiteeseesi järkeni tilasta.
Mutta miksi, jos saan kysyä, sinun pitikin nostaa sellainen elämä? Sinä et olisi nähnyt minua missään tapauksessa. Worcester on aivan yhtä kaukana Washingtonista kuin John Grier Home. Ja minä sanon vielä lisähauskuudeksesi, että kun koko tämän laitoksen lähitienoolla ei ole ketään miestä, joka ihailisi punaista tukkaa, on Worcesterissa monta. Senvuoksi, sinä miehistä vaikein, ole hyvä ja tyynny. En minä tullut kokonaan sinun kiusaksesi. Minä tahdoin seikkailua elämääni, ja oi taivas, taivas! minä saan sitä!
Kirjoita pian ja ilahuta minua.