Sekakuoro lauloi kaksi uutta laulua saaden osakseen kiitollisen kuulijakunnan suosionosoitukset, ja orkesteri alkoi soittaa alkusoittoa.
"Jokainen paikoilleen näyttämölle", sanoi Georgie matalalla äänellä, "ja seuraa sinä tarkasti kirjaa", lisäsi hän kuiskaajalle ankarasti.
Alkusoiton säveleet häipyivät pois; kello kilisi ja esirippu aukeni paljastaen Cynthian istumassa penkillä linnanpuistossa (alkujaan Ardenin metsä).
Kun esirippu laskeutui näytöksen lopussa ja suosionosoitukset salissa olivat vaihtuneet kiihkeäksi puheensorinaksi, syleili Patty Georgea rajusti. "Se on viisikymmentä kertaa parempi kuin viime vuonna!"
"Jumalan kiitos, että myöskin Theo Granby istuu katsomossa!" huudahti Georgie iloisesti. (Theo Granby oli ollut edellisen vuoden näytelmän pääohjaaja).
* * * * *
Esirippu oli noussut neljännen näytöksen alussa ja Patty oli sijoittunut jokseenkin ahtaaseen paikkaan näyttämön taakse. Siellä oli onneksi — tai pikemmin onnettomuudeksi — ikkuna sillä kohtaa rakennuksessa, ja Patty avasi sen asettuen istumaan ikkunalaudan toiseen päähän, ja asetti lampunlasin toiseen päähän, valmiina käytettäväksi tarpeen tullen. "Melun" syntymiseen oli vielä jälellä jonkun aikaa ja Patty, joka oli äskettäin ryhtynyt opiskelemaan tähtitiedettä, kulutti väliajan tutkimalla tähtiä.
Näyttämöllä tapahtumat lähestyivät huippukohtaansa. Lord Bromley oli erinomainen rakastaja, joka näkyi jo siitä, että katsojat ottivat hänet vakavasti eivätkä nauraneet, kuten rakkauskohtauksissa tavallisesti.
"Cynthia", lausui hän rukoillen, "sano, että tahdot tulla omakseni ja minä uskallan kaiken sinun tähtesi. Seuraan sinua maailman ääriin." Hän katsoi hellästi Cynthiaa silmiin ja odotti melua. Haudan hiljaisuus vallitsi ja hän katsoi katsomistaan kunnes kaikkien suut katsomossa vetäytyivät hienoon hymyyn.
"Kirottu Patty!" murisi hän kiukuissaan. "Pitihän se arvata, että hän tekisi jotain tällaista. — Mitä se oli? Kuulitko melua?" kysyi hän ääneen.