VI LUKU.
Tarina, johon oli neljä jatkoa.
Patty oli työskennellyt yhteen mittaan koko päivän, lukuunottamatta pientä pysähdystä aamiaisen aikana, valmistellen kirjoitelmaa aiheesta "Shakespeare ihmisenä." Kello neljän tienoissa laski hän kynän kädestään, heitti käsikirjoituksen paperikoriin ja katsoi uhmaavasti huonetoveriinsa.
"Mitä minua liikuttaa Shakespeare ihmisenä? Hän on kuollut jo kolmesataa vuotta sitten."
Priscilla naurahti välinpitämättömästi. "Ja mitä minua sitten liikuttaa sammakon hermosysteemi, jos siitä on kysymys. Mutta minä voin siitä huolimatta kirjoittaa siitä mielenkiintoisen kirjoitelman."
"Se tulee varmaankin olemaan arvokas lisä aineeseen."
"No, ainakin yhtä arvokas kuin sinun antamasi lisä Shakespearea käsittelevään kirjallisuuteen."
Patty päästi syvän huokauksen ja kääntyi akkunaan todetakseen, että sade valui virtanaan.
"Oh, jätä se vain sisään", sanoi Priscilla rohkaisten. — "Sinä olet uhrannut siihen kokonaisen päivän; tuskinpa se on yhtään huonompi kuin monet muutkaan sinun kirjoitelmasi", lisäsi hän naurahtaen.
"Mille sinä naurat", kysyi Patty äreästi. "Minä en näe mitään huvittavaa tässä kirotussa paikassa. Tehdä aina sitä mitä ei tahdo, juuri silloin kun vähimmin tahtoo sitä tehdä. Aina yhtä ja samaa päivä toisensa jälkeen; nousta ylös kellon mukaan, syödä kellon mukaan, mennä nukkumaan kellon mukaan. Tuntuu melkein kuin olisi rikollisten kasvatuslaitoksessa."