Patty ei pitänyt tarpeellisena selittää, että molemmilla kertaa kun hän oli valvonut, oli ollut paahdetun leivän ja juuston syönti-kekkerit, jonka vuoksi hän vain huokasi ja katsoi ulos ikkunasta.
"Onko Teillä hyvä ruokahalu?"
"Kyllä", vastasi Patty, "se näyttää olevan oikein hyvä."
"Hm-m", sanoi lääkäri.
"Minä olen vain hiukan väsynyt", jatkoi Patty, "mutta luulen kyllä toipuvani niin pian kuin olen saanut hiukan levätä. Ehkä olisi hyvä saada jotain vahvistavaa lääkettä."
"Teidän olisi parasta olla pois koulusta pari päivää ja levätä oikein perinpohjin."
"Oh, ei", sanoi Patty ilmeisesti hämmennyksissään. "Meidän huoneemme on aina niin täynnä tyttöjä, että on todellakin paljon parempi käydä luennoilla; ja sitäpaitsi minä en voi mitenkään jäädä pois juuri nyt."
"Miks'ei", kysyi lääkäri epäluuloisesti.
"No", sanoi Patty hiukan vastahakoisesti. "Minulla on niin paljon tekemistä. Minä olen saanut päntätä päähäni erästä tutkintoa varten, ja —"
Sana "päntätä" oli lääkärille samaa kuin punainen vaate haralle. "Järjettömyyksiä!" huudahti hän. "Minä kyllä tiedän, mitä minä Teille teen. Te menette heti suoraa päätä sairaalaan muutamiksi päiviksi —"