"Patty", sanoi Priscilla, "lakkaa kiusaamasta sitä lapsi parkaa ja ryhdy työhön."
"Kiusaamasta?" sanoi Patty. "Enhän minä häntä kiusaa; olemme juuri tulleet tutuiksi. Luulen kuitenkin, ettei tässä ole aikaa turhiin kohteliaisuuksiin. Tahdotko lainata jotain?" lisäsi hän kääntyen Twin'in puoleen, "vai pistäydyitkö vierailulle?"
"Vierailullepa tietenkin, mutta luulen, että tulen uudelleen sitten kun täällä ei ole huonekaluja nostettavana."
"Ei sinulla satu olemaan kaupunkiin menoa tänä iltana?"
"Kyllä", sanoi Twin. "Mutta", lisäsi hän varmuuden vuoksi, "jos on kysymys akkunaverholistoista, niin minä kieltäydyn niitä tuomasta. Tarjouduin tuomaan yhden Lucille Carter'ille eilisiltana, kun hänellä oli sellainen kiire toimeenpanna muuttokemut ja olin vähällä lävistää sillä konduktöörin noustessani vaunuun; ja esittäessäni hänelle anteeksipyyntöjäni iskin sen toisella päällä rouva Prexy'ltä hatun päästä."
"Meillä on akkunaverholistoja niin paljon kuin tarvitsemmekin", sanoi Patty. "Mutta meidän pitää saada hiukan maalia — viisi purkkia mustaa väriä ja kolme pensseliä; kiitoksia paljon ja näkemiin. Nyt", jatkoi hän, "on meidän kaikkein ensiksi saatava tuo ovi alas, ja minä menen kiristämään ruuvitaltan siltä vastahakoiselta Peters'iltä sill'aikaa kun te irroitatte naulat matosta."
"Häneltä et sitä saa", sanoi Priscilla.
"Saathan nähdä", sanoi Patty.
Viisi minuuttia myöhemmin hän palasi takaisin heiluttaen päänsä päällä ruuvitalttaa. "Voilà, mes amies! Peters'in kaikkein paras ruuvitaltta, josta minä olen personallisesti vastuunalainen."
"Kuinka Sinä sen sait?" kysyi Priscilla epäluuloisesti.