"Kello on kymmenen minuuttia yli kuuden, Patty; et sinä voi mennä nyt."
"Voin kyllä. Yhdentekevää, mikä aika se on, niin kauan kun hän on ulkona."
"Et ainakaan golf-puvussa!"
Patty epäröi hetkisen. "No niin, palvelija voisi mahdollisesti kertoa hänelle. Minä otan päähäni hatun", sanoi hän sellaisella äänellä kuin olisi todellakin tehnyt suuren myönnytyksen. Pengottuaan vielä hetkisen piirongin laatikoissa, ilmestyi hän huoneeseen päässään nauhoilla koristettu musta samettihattu ja päällään sininen golf-hame, punainen pusero ja sen päällä ruskea lyhyt takki ja jalassaan hyvin likaiset ja suuret kengät.
"Patty, sinä olet häpeäksi huoneellemme!" huusi Priscilla. "Et kai tahtone uskotella meille, että aiot mennä rouva Millardin luo lyhyessä hameessa ja noissa hirvittävissä luistelukengissä?"
"Palvelija ei katsele minun jalkojani; minä olen niin kaunis yläpuolelta;" ja Patty paiskasi oven kiinni jälessään.
Priscilla ja Georgie ryntäsivät akkunaan seuratakseen tapahtumain kulkua.
"Katsohan!" huudahti Priscilla. "Siellä menee rouva Millard takaoven kautta sisään."
"Ja tuolla on Patty. Hyvänen aika, miten hullunkuriselta hän näyttää!"
"Kutsutaan hänet takaisin", huusi Priscilla, koettaen rajusti repiä auki akkunaa.