Hyvää huomenta taas! En saanut tätä koteloiduksi eilen ennenkuin postimies tuli, ja niinpä lisään vielä jotakin. Meille tulee posti kerran päivässä kahdentoista aikaan. Kirjeidenkanto maalla on oikea siunaus maanviljelijöille. Postimiehemme ei ainoastaan jakele kirjeitä, vaan toimittaa meille asioita kaupungissa, viisi senttiä asiasta. Eilen hän toi minulle kengännauhat ja coldcream-rasian (aurinko poltti nahan nenästäni ennenkuin sain uuden hattuni) ja sinisen Windsor-kaulanauhan ja kenkämustetta, kaikki kymmenellä sentillä. Se oli tavattoman hyvä kauppa, kiitos tilaukseni laajuuden.
Hän kertoo meille myöskin, mitä Suuressa Maailmassa tapahtuu. Muutamat ihmiset hänen matkansa varrella tilaavat päivälehtiä, ja hän lukee niitä tallustellessaan eteenpäin ja kertoo uutiset sellaisille, jotka eivät tilaa. Niin että jos Yhdysvaltain ja Jaapanin välille tulee sota, tai jos presidentti murhataan, tai Mr. Rockefeller antaa miljoonan John Grier Homelle, ei sinun tarvitse vaivautua kirjoittamaan, minä kuulen sen kuitenkin. Ei merkkiäkään vielä Master Jerviestä. Mutta sinun pitäisi nähdä kuinka talomme kiiltää — ja kuinka huolellisesti pyyhimme jalat ennenkuin astumme sisään!
Toivon että hän tulee pian, kaipaan ihmistä jonka kanssa puhua. Mrs. Semple, sanoakseni totuuden, käy hieman yksitoikkoiseksi. Hän ei koskaan anna ajatusten katkaista keskustelunsa vuolasta virtaa. Omituisia nämä ihmiset täällä. Heidän maailmansa on juuri tämä ainoa mäennyppylä. He eivät ole hituistakaan yleismaailmallisia, jos tiedät mitä tarkoitan. Se on aivan sama juttu kuin John Grier Homessa. Siellä rajoitti ajatuksiamme rauta-aidan neljä sivua, mutta en välittänyt siitä niin paljoa, kun olin nuorempi ja kun minulla oli niin kauheasti työtä. Hetkenä jolloin olin saanut kaikki vuoteet kuntoon ja pikkulasten kasvot pestyiksi ja olin mennyt kouluun ja tullut kotiin taas ja pessyt heidän kasvonsa uudestaan ja parsinut heidän sukkansa ja paikannut Freddie Perkinsin housut (hän repi ne elämänsä jokaisena päivänä) ja lukenut läksyni jossain välissä — olin kypsä menemään sänkyyn, enkä huomannut mitään keskinäisen ajatustenvaihdon puutetta. Mutta oltuani kaksi vuotta keskustelurikkaassa korkeakoulussa, kaipaan sitä, ja olen iloinen kun saan tavata jonkun, joka puhuu minun kieltäni.
Sinun alati
JUDY.
P.S. Salaatti ei ole vähääkään menestynyt tänä vuonna. Oli niin kuivaa kesän alussa.
Elokuun 25 p.
No, Setä, Master Jervie on täällä. Ja niin hauskaa on meillä ollut! Ainakin minulla, ja luullakseni hänellä myöskin — hän on ollut täällä kymmenen päivää eikä näytä mitään lähtemisen merkkiä. On ihan häpeällistä millä tavoin Mrs. Semple lellittelee tuota miestä. Jos tuo kunnon rouva hemmotteli häntä yhtä paljon kun hän oli pikkupoika, en ymmärrä kuinka hänestä on voinut tulla niin mukava mies.
Hän ja minä syömme pienen pöydän ääressä verannalla tai väliin puiden alla tai — kun sataa tai on kylmä — parhaassa vierashuoneessa. Hän vain määrää paikan missä tahtoo syötävän ja Carrie tipsuttelee hänen perässään kantaen pöytää. Jos siitä on ollut hirveästi vaivaa ja astiat on täytynyt kantaa kovin kauas, löytää Carrie sokerirasian alta dollarin.
Hän on kauhean hauska ja toverillinen mies, vaikka sitä ei ikinä uskoisi, jos näkisi hänet vain sattumalta. Hän on ensi näkemältä kuin todellinen Pendleton, mutta sellainen hän ei suinkaan ole. Hän on aivan niin yksinkertainen ja teeskentelemätön ja herttainen kuin suinkin voi — tuntuu hullulta kuvailla miestä tällä tavoin, mutta se on totta. Hän on äärettömän hauska suhteessaan talonpoikiin täällä, kohtelee heitä toverillisella tavalla, joka riisuu heidät heti aseista. He olivat hyvin epäluuloisia alussa. He eivät pitäneet hänen vaatteistaan! Ja minä sanon että hänen vaatteensa ovatkin aika ihmeelliset. Hän käyttää polvihousuja ja urheilupaitaa ja valkoista flanellipukua ja ratsastuspukua leveine housuineen. Aina kun hän tulee näkyviin yllään jotakin uutta, kävelee Mrs. Semple hänen ympärillään paistaen ylpeydestä ja tarkastaa häntä joka puolelta ja vaatii häntä tarkoin katsomaan mihin istuu, ettei vain saisi tomua vaatteisiinsa. Se vaivaa häntä kauheasti. Hän sanoo Mrs. Semplelle aina:
"Mene nyt siitä, Lizzy, ja pidä huolta omista töistäsi. Ei sovi enää lellitellä minua. Olen kasvanut suureksi."