Sinä pidät parempana etten muka ota vastaan lahjoja vierailta.
Vierailta! — Ja mikä sinä sitten olet, jos saan luvan kysyä?
Onko maailmassa ketään, jota tuntisin vähemmän? En tuntisi sinua, jos tulisit kadulla vastaan. Näet nyt, jos olisit ollut järkevä, ymmärtäväinen ihminen ja kirjoittanut sieviä, rohkaisevia, isällisiä kirjeitä pikku Judyllesi ja tullut silloin tällöin taputtamaan häntä päähän ja sanomaan että olet iloinen, kun hän on niin kiltti tyttö. — Silloin hän ehkä ei olisi ilkkunut sinua vanhalla iälläsi, vaan olisi totellut pienintäkin toivettasi niinkuin kuuliainen tytär ainakin, jollaiseksi hänet oli tarkoitettu.
Vierailta tosiaankin! Te elätte lasitalossa, Mr. Smith.
Ja sitäpaitsi se ei ole mikään lahja, se on palkinto — olen ansainnut sen kovalla työllä. Jollei kukaan olisi ollut tarpeeksi etevä englanninkielessä, ei komitea olisi jakanut stipendiä ollenkaan, muutamina vuosina on käynyt niin. Siis — Mutta mitä kannattaa väitellä miehen kanssa? Te kuulutte, Mr. Smith, sukupuoleen, jolta logiikan taju puuttuu. On vain kaksi keinoa, jos tahtoo saada miesväkeä järkiinsä: täytyy joko mielistellä tai olla epämiellyttävä. Minä en alennu mielistelemällä yrittämään miehiltä sitä mitä haluan. Senvuoksi minun täytyy olla epämiellyttävä.
Minä kieltäydyn, sir, luopumasta stipendistäni, ja jos vielä pidätte ääntä asiasta, en tahdo ottaa vastaan kuukausirahaakaan, vaan väsytän ja hermostutan itseni pilalle antamalla yksityistunteja typerille keltanokille.
Se on minun uhkavaatimukseni. Ja kuule — minulla on vielä uusi ajatus. Koska niin pelkäät että minä, ottamalla vastaan tämän stipendin, riistän koulunkäynti-mahdollisuuden joltakin toiselta, tiedän keinon siihen. Voithan käyttää rahan, jonka olisit kuluttanut minun hyväkseni, jonkun toisen John Grier Homen pikku tytön kasvattamiseen. Eikö se ole mielestäsi hyvä ajatus? Mutta, Setä, kasvata uutta tyttöä niin paljon kuin tahdot, mutta älä toki pidä hänestä enemmän kuin minusta.
Toivon ettei sihteerisi loukkaannu, kun kiinnitän niin vähän huomiota ehdotuksiin, joita hän tekee kirjeissään, mutta jos hän loukkaantuu, en voi sitä auttaa. Hän on hemmoteltu lapsi, Setä. Olen säyseästi taipunut hänen oikkuihinsa tähän saakka, mutta tällä kertaa aion olla LUJA.
Sinun,
päättävästi,
täysin ja peruuttamattomasti ja
maailman loppuun saakka iki-jyrkkänä,