Hyvästi, Setä. Nauti kesästäsi ja tule syksyllä takaisin levänneenä ja valmiina alkamaan uutta työvuotta. (Noin sinun pitäisi kirjoittaa minulle!) Minulla ei ole aavistustakaan siitä mitä teet tänä kesänä tai millä tavoin huvittelet. En voi silmilläni havaita ympäristöäsi. Pelaatko golfia vai metsästätkö vai ratsastatko vai istutko vain auringossa ja mietiskelet?
Joka tapauksessa, oli miten oli, pidä hauskaa äläkä unhoita Judya.
Kesäkuun 10 p.
Rakas Setä!
Tämä on vaikein kirje mitä ikinä olen kirjoittanut, mutta olen päättänyt mitä minun on tehtävä, eikä ole mitään peräytymisen mahdollisuutta. On hyvin herttaista ja suurenmoista ja kultaista että tahdot lähettää minut Europpaan tänä kesänä — hetkiseksi aivan hurmaannuin siitä ajatuksesta, mutta selvä järki sanoi kohta ei. Olisi sangen epäloogillista jos kieltäytyisin ottamasta rahojasi koulua varten ja sitten käyttäisin ne pelkkiin huvituksiin! Sinä et saa totuttaa minua liian moneen ylellisyysseikkaan. Ihminen ei kaipaa sitä mitä hänellä ei koskaan ole ollut, mutta on kauhean kovaa olla ilman sitä ja sitä kun on ruvennut pitämään niitä ominaan luonnollisen oikeuden mukaan. Eläminen Sallien ja Julian seurassa panee stoalaisen filosofiani hirveälle koetukselle. Heillä molemmilla on ollut kaikkea siitä saakka kun he olivat pikkulapsia, he pitävät onnea aivan asiaankuuluvana. Maailma, niin he ajattelevat, on heille velkaa kaiken mitä he tarvitsevat. Ehkä onkin — ainakin maailma näyttää tunnustavan velkansa ja maksavan sen. Mutta minun on toista, minulle se ei ole mitään velkaa, ja sen se sanoikin heti alussa. Minulla ei ole mitään oikeutta tehdä velkaa luottoa vastaan, sillä aika on tuleva, jolloin maailma lakkaa tunnustamasta saataviani.
Huomaan ponnistelevani vertauskuvien meressä — mutta toivon että saat selvän tarkoituksestani. Joka tapauksessa minulla on hyvin voimakas tunne siitä että ainoa kunniallinen mitä voin tehdä on opettaa tämän kesän ja ruveta elättämään itseäni.
* * * * *
MAGNOLIA.
Neljä päivää myöhemmin.
Juuri näin paljon olin ehtinyt kirjoittaa, kun — arvaa mitä tapahtui? Palvelustyttö toi Master Jervien kortin. Hänkin matkustaa ulkomaille tänä kesänä, ei Julian eikä hänen perheensä kanssa, vain aivan itsekseen. Kerroin hänelle että sinä olit tarjonnut minulle ulkomaanmatkan erään rouvan seurassa, joka on kaitsijana tyttö-retkikunnassa. Hän tietää sinusta, Setä. Se on, hän tietää että isäni ja äitini ovat kuolleet ja että eräs ystävällinen herra on lähettänyt minut korkeakouluun. Minulla ei suorastaan ole ollut rohkeutta kertoa hänelle John Grier Homesta ja kaikesta muusta. Hän luulee että sinä olet holhoojani ja täysin laillinen vanha perheystävä. En ole koskaan kertonut hänelle etten tunne sinua — se tuntuisi liian hassulta!
Joka tapauksessa hän kaikin tavoin tahtoi minua lähtemään Europpaan. Hän sanoi että se oli välttämätön osa kasvatustani ja etten saanut ajatellakaan kieltäytymistä. Hän sanoi myöskin että hän olisi Parisissa samoihin aikoihin ja että karkaisimme kaitsijan luota silloin tällöin ja söisimme päivällistä kahden hauskoissa, vitsikkäissä ulkomaan ravintoloissa.