Minä olen ulosoppinut! Diploomini on piironkilaatikon pohjalla kahden parhaan pukuni kanssa. Diploomienjako oli kuin ennenkin, muutama sadekuuro kriitillisinä hetkinä. Kiitos ruusunnupuistasi. Ne olivat herttaiset. Master Jervie ja Master Jimmie molemmat antoivat minulle ruusuja, mutta jätin heidän ruusunsa pesuvatiin ja pidin sinun ruusujasi kädessäni luokkakulkueessa.
Tänne Lock Willow'hon olen tullut kesäksi — kenties ainiaaksi. Täysihoito on halpaa, ympäristö hiljainen ja sopiva kirjalliseen elämään. Mitä muuta voi kamppaileva kirjailija toivoa? Olen hullaantunut kirjaani. Ajattelen sitä joka hetki valveilla ollessani ja näen siitä unta yöllä. Kaikki mitä tarvitsen on rauhaa ja lepoa ja paljon aikaa työhön (ja ravitsevia aterioita silloin tällöin).
Master Jervie tulee elokuussa viikoksi tai niin, ja Jimmie McBride pistäytyy silloin tällöin kesän kuluessa. Hänellä on nykyään toimi eräässä pankkiiriliikkeessä ja hän matkustaa maaseudulla myyden sitoumuksia pankeille. Hän aikoo yhdistää "Maanviljelijäin Kansallispankin" ja Cornersin ja minut samaan matkaan.
Näet siis ettei Lock Willow'sta kokonaan puutu seuraelämää. Odottaisin että sinäkin joskus ajaisit ohi autollasi — mutta tiedän nyt että se on toivotonta. Kun kerran et tullut diploominjakooni, olen repinyt sinut sydämestäni ja haudannut ainiaaksi.
JUDY ABBOTT, A.B.
[Artium Baccalauraeus, alin yliopistollinen oppiarvo.]
Heinäkuun 24 p.
Rakkakin Setä Pitkäsääri!
Eikö ole hauskaa tehdä työtä — vai etkö koskaan tee? Se on erikoisen hauskaa kun työ on sellaista jota tekee mieluummin kuin mitään muuta maailmassa. Olen kirjoittanut niin nopeasti kuin kynästä lähtee joka päivä tänä kesänä, ja ainoa riitani elämän kanssa on se että päivät eivät riitä kaikkien niiden kauniiden ja arvokkaiden ja mielenkiintoisten ajatusten kirjoittamiseen, joita ajattelen.
Olen lopettanut kirjani toisen osan ja aloitan kolmatta huomenaamuna kello puoli kahdeksan. Se on herttaisin kirja mitä koskaan olet nähnyt — se on, ihan totta. En osaa ajatella mitään muuta. Tuskin maltan aamulla pukea ja syödä ennenkuin aloitan, sitten kirjoitan ja kirjoitan ja kirjoitan kunnes äkkiä olen niin väsynyt että ihan herpaisee joka paikasta. Sitten menen ulos Colinin (uuden paimenkoiran) kanssa ja kuljen pitkin maita ja saan uuden varaston ajatuksia seuraavaksi päiväksi. Se on kaunein kirja mitä koskaan olet nähnyt — oi anteeksi, minähän sanoin sen jo.