Seuraavasta vuodesta alkaen hän sitte julkaisi nopeasti karttuvana jaksona ne tilapäiseen koossapitävään juoneen liitetyt leikilliset kaskukokoelmat, jotka tuottivat hänelle vakinaisen ja peräti laajan lukijakunnan, niin että hän sai rauhassa noudattaa taipumuksiaan — matkustella kotimaassa ja Euroopan mantereella tekemässä havaintojaan ihmisistä ja tavoista sekä kertoilla niistä sivistyneen miehen leppeällä rattoisuudella. Ensimäiset loistavasti onnistuneet kirjat olivat "Joutilaan miehen joutavia ajatuksia" (1889), "Kolme miestä veneessä" ja "Päiväkirja toivioretkeltä". Hänen teoksiensa lukumäärää on lisännyt myös sikermä paljon esitettyjä näytelmiä. Kirjailija-uransa alkupuolella Jerome niinikään työskenteli etevänä aikakauslehden julkaisijana.
Viime vuosina on tekijä edelleen antanut tuotannolleen vaihtelua sellaisilla kertoelmilla ja novelleilla, jotka ovat aiheiden käsittelyllä tarkoitettuja n.s. "suuren yleisön" luettavaksi, huumorin olematta niissä vallitsevana sävynä. Noiden kahden laadun keskiväliltä on "Malvina of Brittany", hänen uusin tuotteensa, tänä vuonna ilmestynyt eräässä novellikokoelmassa nimikertomuksena ja nyt suomennettu "Keijukaiseksi". Kustantajan kanssa sopiessaan tuotantonsa suomennuttamisesta tekijäkin ajatteli toista järjestystä käännöksien julkaisemiselle, kun "Keijukainen" esiintyy enemmän vain satunnaisena täytetyönä; mutta suunnitellusta julkaisemistavasta oli poikettava sentähden, että toinen suomalainen kustannusliike (O. Y. K. J. Gummerus) vastoin hyväksyttyä tapaa, vastoin Suomen Kustannusyhdistyksen keskinäistä sopimusta ja vastoin tekijän tahtoa pelkästä kiusanhalusta on ilmoittanut julkaisevansa suomeksi tämän novellin sen jälkeen kun mr. Jeromen teoksien sovitusta suomennuttamisesta oli annettu tieto kustannusliikkeille.
Tämä seikka on ollut mainittava säädyttömän kilpailukiihkon tuottamana tahrana, kun se on syvästi loukannut kirjailijan oikeuksien ja yleisen moraalin polkemisena mr. Jeromea, joka muuten on erityisesti harrastanut Suomen asiaa ja tarkoin seurannut täkäläistä vallankumouksen jälkeen tapahtunutta kehitystä, lausuen kirjeenvaihdossa ajatuksiaan Suur-Britannian viime liittosuhteiden ristiriitaisuudesta.
Kaikessa vaatimattomuudessaan "Keijukainen" on herttainen ajanviete-kertoelma, joka ei kuitenkaan anna oikeata käsitystä Jeromen kirjailijapersoonallisuudesta. Vastedes ilmestyvät käännökset varmaan tekevät hänet meilläkin mitä yleisimmin luetuksi.
Alkulause.
Tohtori ei ole koskaan uskonut tätä kertomusta sellaisenaan, mutta hän sanoo sen ansiona olevan, että se kuitenkin on suureksi osaksi muuttanut hänen koko elämänkatsomuksensa.
"En tietystikään kiellä sitä, mitä todella tapahtui — mitä sattui oman nenäni edessä", jatkoi tohtori. "Ja sitten on rouva Marigoldin juttu. Se oli onneton selkkaus, sen myönnän, ja on vieläkin, varsinkin herra Marigoldille. Mutta se ei itsessään todista mitään. Nuo untuvanpehmeät, tirskuvat naiset useinkin karistavat ensimäisen nuoruutensa mukana vain pelkän kuoren, eikä kukaan tiedä mitä sen alta ilmestyy. Toisiin osallisiin nähden koko asia, lepää pelkästään tieteellisellä pohjalla. Aatos oli 'ilmassa', kuten on tapana sanoa — ohimenevä ajatusaalto. Ja kun se oli kuluttanut voimansa, niin se laimentui siihen. Mitä tuohon satuhupsutteluun taasen tulee, niin…"
Pimenevästä ylämaasta kuului kadotetun sielun huuto. Se kohosi, laski ja haihtui pois.
"Soittavia kiviä", selitti tohtori, pysähtyen täyttämään piippunsa. "Niitä tapaa näillä seuduilla. Jääkaudella kovertuneita. Aina kuulee tuon äänen hämärän aikaan. Sen synnyttää äkkiä alenevan lämpömäärän aiheuttama ilmavirta. Sellaisista seikoista kaikki tuommoiset tarinajutelmat saavat alkunsa."
Sytytettyään piippunsa tohtori alkoi jälleen harppailla.