George ei vastannut, ja huomasimme sen johtuvan siitä, että hän oli vaipunut uneen ja nukkui kuin hako. Me sijoitimme nyt kylpyammeen siten, että hänen aamulla täytyi ehdottomasti astua siihen. Tyytyväisinä menimme sitten levolle.
VIIDES LUKU.
Mrs P. herättää meidät. — Laiskiainen George. — Muutama sana säänennustuksista. — Matkatavaramme. — Nuorison turmellus. — Lähdemme matkalle kansan riemuitessa; tulemme Waterloo-asemalle. — Lounasradan virkamiesten tietämättömyys maallisista asioista — semminkin junista. — "Mä lykkään purteni laineillen."
Se oli mrs Poppets, joka seuraavana aamuna herätti minut.
Hän sanoi:
"Tiedättekö, että kello on lähemmä yhdeksän, sir?"
"Yhdeksän, mitä helkkarissa?" tokasin minä hyökäten vuoteelta.
"Kello on yhdeksän", toisti emäntäni avaimen reijästä. "Pelkäsin, että herrat nukkuisivat liian kauvan."
Herätin Harrisin ja julistin mitä kello oli.
"Luulin, että aijoit nousta 1/2 7", sanoi hän.