Kuin houkuttelevat sireenit vilkuttivat Sisilian rantakaupunkien tuhannet tulet. Suurina heijastelivat ikuiset tähdet meren mustanvälkkyvästä pinnasta.
Girgenti, Reggio Calabria, kesäk. 1908.
PUNAINEN MYLLY
(1913)
LAULU MAANTIELLE.
Maantie, rakkahin ystävä! Jo monta vuotta sitten halusin laulaa lauluni sinulle, kiitoksena kaikesta, jota minulle annoit. Sinä, joka olet rajaton, lopunnäkymätön!
Maantie, joka olet herättänyt minut vähän väliä uuteen elämään, joka olet kenkinyt jalkani jälleen keveästi nousemaan. Aina niistä ajoista asti, jolloin piennä poikana kuulin ensi kertaa ylistyksen sinulle.
Pieni piikatyttö lauloi sen kesäisenä sunnuntaina kuistilta, jota humaloista rakennettu lehtimaja köynnösti. Näin hän lauloi, laaksoihin katsellen, surunvoittoisesti, kun kuuntelin häntä kuistin kaidetta vasten nojaten:
"Maantie on pitkä ja sannoitettu…"
— — oli siinä paljon muita säkeitä. Mutta tämä ensimäinen oli kaunein, aina on se soinut ihanasti mielessäni.