"Mikä mies se sellainen on?" kysyy kauppaneuvos.
"Se on vain sellainen!" vahvistaa renki kehuvasti. "On se parantanut … ja parantaa yhä täällä Kenkkuinniemessä ihmisten elukoita. Köyhempien … ja talollistenkin. Eikä se maksa sitä rahaa kuin tohtori kuitenkin ottaa…"
"Niin poppako on?" kysäisee Könölin.
"Jos lienee … poppa tai pappa", vastaa renki. "Mutta … paranemaan se saa. Vaikka on sellainen … niin parantaapas! Se on tuolla tuvalla. Käkriäinen, Putkinotkosta…"
"Ai, ai, sekö Putkinotkon jumala?" huudahtaa hölösuinen ja punainen emännöitsijä, joka joutuu samassa navetalta takaisin kartanolle. "Kyllä … kyllä sekin… Mutta minä pelkään sitä miestä! Se … ennustaa. Ennustaa kaikkea… Ja tietää ehkä kanssa … kaiken maailman asiat. Eikä aavista, vaikka se silmäisi…"
Yksinkertainen renki sanoo:
"Eihän se vihaa kenellekään … syyttä. Ei se köyhemmille ainakaan, tietääkseni. Mutta kun silloinkin, kolmantena syksynä, löivät sen yhden miehen lehmää metsässä kirveellä, kostoksi, niin tiesipä, kuka löi."
"Sepähän merkillinen mies", mutisee Konsta Könölin. "Käkriäinen, niinhän nimi oli? Putkinotkosta? Muistan. Se on käynyt täällä jauhonostossa. Vai Putkinotkon jumala nykyään? Ja kaikkea ennustelee? No … pitäisi tuota nähdä. Kutsukaapas häntä tänne."
Renki lähtee Juutas Käkriäisen luokse ja sanoo, että komesrootti tahtoo häntä tohtoriksi.
Käkriäinen lähtee, sillä ei se renki tullut hänelle puhuneeksi, että oli jo lähetetty hakemaan toista tohtoria.