Tällaista orjuutta. Hän mutisee:
"Orjuutta… Köyhän ihmisen… Komesrootti taisi narrata… Lupaa puolella hintaa: mikäs köyhemmän auttaa, köyhälistön… Totta se Mauno Kypenäisen aviisi herroista…! Mutta ihmisten kiusaksikin … tämän pussin mennä pitää! Raskaampi oli kuin arvasinkaan … ottamaan puijasivat."
Sillä vaikka Juutas oli ennenkin kantanut jauhosäkkejä sen kymmenisen kilometriä, kuten hän oli komesrootille sanonut, niin viisiseitsemättä kiloa säkit olivat painaneet, eivätkä kahdeksaakymmentä, joskin hän oli tullut komesrootille niin sanoneeksi. Kun komesrootti oli ollut niin pöyhkeä. Ja niillä matkoilla hän oli välillä levännyt.
Mutta nyt: heinänteko olisi kotona … sinne pitäisi…! Ja leipä on Putkinotkossa lopussa. Suut huutamassa sanikoilla. Ja akoilla. Niiden tähden tässä saa revetä … suolensa maahan purkaa. Äh, oh! Miksi ei hän tullut veneellä? Mutta kukas sen arvasi, että komesrootti antaa näin paljon … narraa ottamaan. Se komesrootti!
Pentujen olisi pitänyt tuoda vene Sahan hovin rantaan…!
Tämä nyt on…!
Perhanan komesrootti… Köyhiä…!
Tuskaksi tämä panee…
Nyt alkaa alamäki. Jyrkkä. Se kun vie…! Äh, öh. Eihän nyt enää mitä tule! Sekös nyt, ettei enää henkikään kurkusta pihise…
Voi voi. Tätä kiusaa!