Kypenäinen vaikenee hetkeksi. Sitten hän nyökyttää päätänsä, puraisee hampaitaan. Hän jatkaa:
"Hyvä on. Hyvä! Ihan yhdentekevä! Mutta kyllä minä löydän kavereita muualtakin. On niitä miehiä … menen toisille kulmille. Rupeatko remmiin, vai et? Et rupea? Hähhäh. Kyllä olet merkillinen mies. Voi Jeesuksen Ristuksen kiljuva, haiseva… Tuollaiset vaatteetkin! Saisit edes miehenhatun päähäsi…"
"Mitä? Hatunko?" kysyy Juutas Käkriäinen. "Mikäs tällä sitten on? Minä nyt en vaatteissa koreile. Eihän miestä mitata hatulla. Ja suututti minua, että Rosina niille tytöillekin … sellaiset koreat. Olisi … kudottava kotona. Sellaisia … vaatteita… Eikö täällä nyt muuten."
"Haha … Rosinakin…! Häähame on hänellä parhaana. Nauravathan sille
siatkin… Ja sellaisella ahertajalla kuin Rosina! Jos sinulla olisi
Pertta, jumaliste! Tuollaisissa ryökäleissä annat Rosinan raataa!
Hankkisit rahaa."
Juutas ähkäisee. Hän ajattelee, että niinhän se olisi: Rosina kyllä ansaitsisi vaatteita … ja muuta. Mutta toisen komennolla, Maunon. Ja Maunon hyödyksikin… Kunpa pääsisi tästä nyt pois!
"Aha", huudahtaa Käkriäinen yhtäkkiä iloisesti. "Eikös ole tuonne tupakoihin työntynyt taas kukkia."
Hän aikoo nousta pellon aidan yli, mennäkseen muka nipistämään kukkia tupakoistaan. Sitten aikoo hän livistää riihen kätköstä jonnekin.
Mutta Mauno tulee ja tarttuu hänen olkapäähänsä, vetää hänet aidalta takaisin ja sanoo:
"Kuule, vastaus se on saatava! Rupeatko? Jos et … niin ei lähde sinulle aineitakaan … myydäksesi. Niitä toi Rosina Potamiasta. Maksan rahat Rosinalle takaisin."
"Pidä lotkotuksesi!" huudahtaa Juutas. "Minä en … hellitä, johan nyt on helvetti!"