Jos ei tässä tottele! Mutta sitä ei tee ilmoisna ikänä Juutas
Käkriäinen … ennen vaikka…!
Kun saisi asiaa vähänkin pohtia.
Pois, pois, kohisevan korven sisään hän tahtoo. Hän olisi juossut metsään samalle suunnalle kuin aamullakin, mutta siellä oli Mauno tiellä. Ja nyt se tulee Juutaksen perästäkin. Käkriäinen pyrkii metsään pihan kautta. Rosina asettuu lapsi käsivarrella veräjällä hänen eteensä. Rosina säkättää:
"No, minnekä sinä nyt? Mikä sinulla on?"
"Väistyhän", murahtaa Juutas kömpiessään veräjän yli, murahtaa synkällä ja alakuloisellakin äänellä. Hän on pelosta sekaannuksissaan. Ja niin suruinenkin hän alkaa jo olla, että hänen äänensä tuskin kuuluu.
Rosina säkättää yhä kiivaammin:
"Minnekä se on matka? Kah, kah."
"Et sinä tiedäkään… Annahan mennä … minä … lääniin", vastaa
Käkriäinen.
"Lääniin! Taas! Mikä sinulle siellä riihellä tuli? Et siitä nyt mene, et… Ja … ja … jos on riitaa, koeta nyt sopia se Maunon kanssa! Mikä teillä oli?"
"Ei se akkojen asioita", vastaa Käkriäinen.