Jopi sanoo:
"Niin … kun se haavan puraisikin."
"Se on tuon Juutaksen konsteja. Juutaksen! Juutaksen!" hoilottaa Maunon
Pertta. "Mutta siitä tulee verenmyrkytys! Myrkytys!"
"Joutavia … minunko?" sanoo Käkriäinen hämillään. "Kaikkia … se Malakias. Eikä niitä … saa työaseita sillä tavalla jättää! Eikö sitä ole sanottu senkin seitsemän kertaa, että ne on pidettävä paikoillaan … kalut? Kaikkia pirkuleita! Hautaamaan kassarat … kyllä minä Malakiaksen … harjakset pitäisi nyhtää…"
"Vai harjakset!" naurahtaa Muttinen.
Pikku Sanelma kertoo kassaran hautaamista, ja Maunon Pertta kuvailee verenmyrkytystä. Neiti ihmettelee. Repekka ja Ester kinastelevat karamelleistä. Jopi kahistelee nurkassa niitä papereita, joissa Rosina toi tavaroita kaupungista. Topi telmää Hurjan kimpussa, joka ärähtää ja väistelee. Yleisessä hälinässä selittää Rosina neidille:
"Eihän tuota tiedä … myrkytyskö mokomaan… Jos lienee pieni naarmu tytön varpaassa. Paranee se muutenkin, vaikka se on ihan totta, että se ruostekin… Toissa talvena Malakiaksen jalan, kun se löi kirveellä polveensa…"
"Kuinka … ruosteko paransi?" kysyy neiti.
Rosina vastaa:
"Niin, se lienee. Tervan seassa. Tuli vielä jalka, neljä viikkoa oli Malakias sen tähden sängyssä. Mutta eihän tuota nyt ruostetta tarvitakaan. Onhan täällä muutakin rohtoa, kolotiita ja … korpinrasvaa, hihii. Sanoi apteekkari olevan sen haavoillekin. Ja sitä kun nyt työntää Sanelman varpaaseen… Mutta nyt se onkin puiden tultava metsästä! Menköön Topi, jos ei Sanukka varpaaltaan. Mutta Ananias, se heinä! Heinä! Hevonen odottaa."