"No nyt sitä sinne … niitylle! Ja Mauno, Mauno! Joko se…?"
Rosina menee lähemmäksi Maunoa.
Mauno vastaa:
"Jo suostui. Hyvä tulee … ole huoletta."
"Hihii!" nauraa Rosina. "Tulehan, niin jutellaan … miten se sitten tehdään…"
Rosina rientää hevosen luokse ja alkaa ajaa. Pikku Repekka kiukkuaa hänen mukaansa, ja vielä kovemmin määkii Luukas tuvassa. Rosina käskee Esterin vaalimaan sitä, kunnes hän tulee noutamaan lapsen niitylle. Käkriäinenkin lohduttelee pikku Repekkaa, kaivaessaan perunavaossa niin että multa tuprahtelee. Ananias tuo kontin ja alkaa myöskin kaivaa. Hurja tunkeutuu hänen käsiensä väliin nuuskimaan päästäisiä.
Muttinen, neiti ja Saara joutuvat rantaan. Siellä istuu Malakias yhä katselemassa moottoria, hiukan kelmeänä. Konetta on Malakias katsellut pitkät ajat. Ja sitten on hän tarkastellut koivuisia lautoja, joista olisi tehtävä tälle monttöörille oikein hyvä laituri. Mutta yksi niistä laudoista on ollut haapainen.
Nyt örähtää Malakias Muttiselle:
"Tuo tuossa … se on haapalauta … olkoonpa mikä tahansa."
"Mikä?" kysyy Muttinen.