Siellä täällä polskahtaa oikein iso kala ruohistossa. Joskus läiskähtää ongenkuppi veteen. Lumpeissa värisevät keltaiset heteet. Vesi lemuaa.
Pikku Sanelmakin hiipii yhteiselle onkipaikalle. Hän vetää kalan toisensa jälkeen. Hänen kyntensä ovat veressä ja madoissa. Onkijain takana sammalikossa pyristelee monta ahventa ja särkeä.
Nyt punertaa vastaranta. Ja sitten ei syö enää niin ahkeraan.
Aapeli supattelee Topin ja pikku Sanelman kanssa. Hän kyselee, mitä tänne kuuluu, Putkinotkoon. Ja minkälaista täällä oli viime talvena.
"Oli se…" vastaa Sanelma. "Ja talvella… Kun tuli kissapöllö aidanseipääseen… Tuvan luo. Istui siinä monta viikkoa. Ei sitä tapettu … se istui… Silmät … kuin kissalla."
"Niin, ja Ananiasta uhkasi ilves", sanoo paksuposkinen Topi.
"Missä?" kysyy Aapeli.
Pikku Sanelma vastaa kiireesti:
"Jäällä … Hepokiven luona. Hän kun oli suksilla … tulossa Sahan hovilta. Oli lihaa pussissa, ostettua. Sitä se ilves…"
"Niin … ilves?" kyselee Muttinen.