Mukavalta tuntuu ajatella, että kun yksi keitos on keitetty, niin pääsee kuljeksimaan vähän lääniin. Tarinoimaan. Pois kaikenlaisista kotoisista kärhäyksistä. Siellä läänissä saa olla rauhassa, jos osaa pitää varansa kateellisilta ruununmiehiltä. Ja syödä saa hyvin, sillä sitten on rahaa.
Sekin tieto, ettei hänen tarvitse kauan Putkinotkossa kumpsia, vaan pääsee huilaamaan, tekee osaltaan tämän kumpsimisen niin mieluiseksi.
Mauno Kypenäinen äännähtää jälleen ladon ovelta hänelle:
"Juutas hoi! Tulehan nyt jo pois."
Juutas ojennaiksen hiukan ja vastaa:
"Kyllä, kyllä… Se nyt ennätetään, se asia, hehe. Minä vain … tässä ensin vähän kumpsin…"
Mauno hymähtää ja lähtee silloin kartanolle. Toimeen innostunut Juutas jää yksikseen sinne lammen perukkaan, metsän varjoon.
Putkinotkon mökin pihalla ovat nyt jo kaikki muut. Ja sielläkös nyt käy huuto ja iloinen mekastus! Siellä on ääntä, ja väkeä vinon pihan täydeltä!
"Hau, hau, hau!" matkii joku lapsista koiraa.
"Nau, kurnau!" huutavat toiset kissalle.