"Pää", määkäisee Mauno Kypenäinen möräkällä äänellä tuvan nurkalta.
"Tuokin, tuokin!" hoilottaa Maunon Pertta.
"Hau! Muu, muu! Pää! Ammuu! Käkäkäkä! Röhröh! Kukkuu! Kur nau!" räikkyy koko mökin piha iloisesti.
Mutta Rosina Käkriäinen ikkunan reiästä:
"Voi sun siunatkoon, kun ihmisen sikiöt rupeavat elukoiksi!"
"Huu! Huu! Huu!" toitottaa Jopi. Hän on kiivennyt aidalle seipään viereen, jossa riippuu rääsyjä. Hän matkii laivaa. Kaiku kalliosta vastaa.
Pikku Sanelma hihkuu:
"Pennut hoi! Pennut, pitäkää turpanne! Ruvetaanpas heittämään häränpyllyä."
Pikku Sanelma asettuu heti nenälleen maahan. Tukka roikkuu nurmelle.
Sitten hän heittää kuperkeikan niin että reidet vilahtavat.
"Voi pyhä Jooseppi!" huutaa Maunon Pertta, katsellen Muttiseen, joka seisoo hänen vieressään. "Herneenkukka näkyi!"