Selin tuvalle kääntyessään iskee poika silmää Maunolle, joka katselee totisena tulikouraa.
Mummo juttelee:
"Sillä sitä on ääntä … tuolla härkä-pojalla … ihan korvat näet heläytti lumpeuksiin. Ja … onhan näillä nyt lehmiä. Omia… Jos pysyisivät … tuolta Juutakselta."
Taas katselee mummo ympärilleen, ja supattaa:
"Voi toki tuota Juutasta! Se kun on sellainen. Voi Herran kummat, kun oli tappaa minut tänään… Kuin kissan. Kissan se ennen tappoikin. Tupaan rynkäsi… Juutaspa… Laudan repi orrelta ja sen alle oli litistää. Ja kuulkaas, herra veikkonen, kun se oli jo tuon tuvankin polttaa. Tuli leiskusi uuninkupeesta … kun ei paikkaa uunia. Kyllä, kyllä sen pitäisi saada…"
Väsynyt mummo on hetken vaiti. Sitten hän jatkaa yhä hiljemmin:
"Ja siitä kun ei vielä saa sanoa mitään! Heh… Silloin Rosina… vaivaistaloon ajaa… Ja, herra: kun kertovat, kylillä, että te olette antanut Juutakselle uloskäskyn? Niin … oh… Mutta nämä lapset, vaivaiset. Mihinkäs ne? Olettekos te nähnyt sitä pientä, sitä Luukasta?"
Aapeli mutisee jotain, että hän ei tiedä, mitä siihen häätelemiseen oikein tulee. Eihän sitä käskyistä niin…
Rosina on mennyt pihan nurkitse tupaan. Lapset hän on ajanut kätkyeltä kuin akanat tuuleen. Ainoastaan Ester on jäänyt tuutimaan, ja Malakias töllistelemään uunin eteen. Pikku Sanelma ja Topi juoksevat pihalle.
Nyt rientää Rosina pihan halki aittaan. Herrasparin ohitse kulkiessaan iskee hän terävät silmänsä mummoon. Hyvin pian tulee hän takaisin aitasta, kaksi raintaa kädessä. Ja hän alkaa hoputa: