Aapeli menee jo alas saunalle. Vielä juoksee Lyygia hänen perästään: täytyyhän antaa rusinoita, koska hän on siihen tottunut. Mutta Pertta Kinnuselle huudahtaa Lyygia:
"Ei tarvitse pestä muuta kuin selkäpuoli."
Mummo naurahtaa:
"Tämä ryökkinä taitaa olla luulevainen … haha."
Maunon Pertta hoilottaa tuvan portailta:
"Sukat värjäytyvät neidiltä. Sukat!"
Sitten tulee Pertta pihalle Lyygian luo. Hän juttelee yhtä ja toista. Nauraa, ettei ihmisen tarvitse olla luulevainen miehistä, känttyröistä: jos eivät välitä, niin hän heidät jättää.
Pertta vaikenee tuokioksi.
Sitten hän sanoo, neitiä katseltuaan, että on hänkin ollut nuorena kaunis. Solakka hän on ollut … sellainen hoikka vyötärö kuin muuriaisella. Ja on tuo vieläkin: sen tietää hyvästi tuo Mauno, tuolla. Ja kaunis hän on yhä vielä, on!
Neiti kuuntelee, ihmettelee ja hymyilee mielessään.