"Niin, mitä?" toistaa Käkriäinen.
"Niin, en ole sattunut kuulemaan", sanoo Muttinen.
Käkriäinen vastaa arvokkaasti ja verkalleen:
"Se on sitä… Ketunmyrkkyä."
"Ketunmyrkkyä!" huudahtaa Muttinen. "Ja sitäkö mahaan? Matorohtona?
Ihmisen mahaan?"
"Nii-ni!" vahvistaa Juutas.
Hän on tuokion vaiti. Ja sanoo:
"On niitä … käärmeitä minussakin. Mutta enpä heitä pelkää… Annan heille… Ja niin annan vielä Malakiaksellekin."
Yhä ällistelee Aapeli:
"Malakiaksen madoille ketunmyrkkyä."