Siinä etsiessään hän hiukan rauhoittuu, hiukan … niin että häntä alkaa hävettää … varsinkin tuon neidin tähden, joka puolustaa häntä ja sanoo, että hänelle on oltu hävyttömiä. Ja Lejakin rauhoittaa vanhinta veljeään.
"Tapan, tapan!" urahtaa Malakias vielä.
Viimein ottaa hän kodasta vaatteensa ja menee verkalleen saunan taakse, mistä Mauno Kypenäinen ja Ananias pilkistelevät kujalle ja hymyilevät hänelle, vaikkeivät uskallakaan mitään hiiskua. Malakias kulkee erilleen, rannalle pukeutumaan. Menee nuottakodalle asti.
Ananias kysyi puolittain Malakiakselta, joka tallusteli hänen ohitseen, puolittain Maunolta:
"Mitä … se… Sanelmako se sinne meni…? Alastiko lauteille, hehe?"
Malakias ei vastannut muuta kuin murisi uhkaavasti. Mutta Mauno erotti
Ananiaksen äänessä huokauksen, ja hän naurahti:
"Se on sellainen tyttö… Voi Jeesuksen Ristuksen perhana! Että se tekee vaikka mitä… Jos kenessä on miestä, niin että kannattaa tehdä…"
Jo kuuluu sitten taas kodasta pikku Sanelman tirskuntaa. Maunon Pertta huudahtaa:
"Tuossa ne on kintut … herralla…"
Topi lähtee ystävänsä Malakiaksen perästä rannalle.