Mutta eikö hän aio saunaan?
Tällä kertaa viipyy kaupunginmatkasta, järjestyksenpidosta ja huutamisesta, koko päivän vaivoista väsynyt Rosina tahallaankin tavallista kauemmin myöhäisissä hommissaan. Siten hän viivytteli jo porsaankin ääressä, kuten nyt läävän välikössä. Seisoi hiljaa tallin ovella, nojaten oven pieleen. Tallista tuskin näkyi vähän valkoista: se porsas. Kuului vain sihinää pimeästä, kun porsas imi ahnaasti makeaa maitoa, jota Rosina oli tuonut sille. Ja joskus lihava porsas örähti, ja käännähti varmaankin ja kahmaisi takaansa tuoreita vesiheiniä, sillä niitäkin oli Rosina antanut sille, sylyksen kaalimaasta. Porsaalta alkoi maito loppua, se rupesi tulemaan kylläiseksi, siksi se käännähti ja maistoi välillä heiniä. Viimein imi maidon vadista loppuun ja tonkaisi tyhjän vadin ylösalasin. Rosina astui kynnyksen yli ja otti siltä vadin hiljaa pois, edes ääntelemättä elukalleen, vaikka se kapusi pystyyn ja töhri hänen käsiään.
Eikä hän sitä vatia siellä odottanut. Hän seisoi aivan toimettomana.
Sitten hän meni noutamaan kerppuja.
Ja niin seisoo hän yhä vieläkin, jouten, tällä kertaa läävän edustalla, hämärällä kujalla, annettuaan lampaalle pari kerppua ja nostettuaan loput ylisten tikapuille.
Sitäpaitsi pistäysi hän lääväänkin ja vyöritti sieltä ulko-ovelle ison sammion, johon talvella kannetaan lehmille vettä. Siihen jätti hän sammion toistaiseksi.
Rosina kuuntelee kujalla saunalle päin.
Niin, hän on kovin miettiväinen ja suruissaan.
Ei kuulu nyt saunalta enää vastojen lätinää, hyväilevästä löylystä, eikä naisväen kirkumista.
Nyt saunan ovea avataan. Erottaa Repekan itkeskelyä: tupaan tahtoo
Repekka, saamaan lilliä ja sitten mammimaan.
Kodassa kolisee kiulu muuripataan: ottavat kuumaa vettä … tyhjentyvän padan pohjalta. Pata kumisee, ja vettä läiskähtää permannon kalliolle.