Mutta kun Juutas viimein on mennyt pöydän ääreen, ja myöskin Malakias tullut Topin kanssa illalliselle, kietaisi Aapeli yhtäkkiä ryssänpaitansa lujemmin ympärilleen ja lähti portaille mutisten:
"Voi turkkilainen … kuin ukkosen tappama pirunraato."
Juutas naurahti:
"Hähä."
Kyllä hän kuuli tuon Muttisen mutinan, joka oli samanlaista kuin usein ennenkin. Että Malakias ja Topi … ja hänkin, itse Juutas. Ja hänen teki mielensä naurahtaa sitä kuullessaan takaisin, harmista. Naurahtikin jo. Mutta ei hän nyt virkkanut Muttiselle enempää. Hiljalleen ainoastaan mörähti Maunolle ja pojilleen, kun herra jo istui ulkona portailla, mörähti piimätuoppiin, josta juuri ryyppäsi, niin että kärpäsparvi pörähti siitä hänen silmilleen. Käkriäinen mörähti:
"Herrat … niillä se on … tuoksuva nenä."
"Porvaleilla!" virkahti Ananiaskin.
Ja sitten vilisti pieni musta Sanelma tupaan. Ja Maunon Pertan Sanelma kantoi alastoman Repekan portaille, laski hänet sylistään siihen ja käski juoksemaan sisään. Aapeli kysäisi, katsellen Repekkaa, joka teki unesta ja saunasta väsyneenä portailla itkua:
"Eikös sinun ole vilu? Oletko sinä pikkuinen poika?"
"En oo'", äännähti pikku Repekka. "Mie oon tyntymättäin talvettu."