"Aa-aa…"
Luukas parkuu kimeästi. Jo juoksee nyt Leja Luukaksen ja Sanelman luokse. Leja tuntee Sanelman juonet. Hän sattuu katsahtamaan epäillen Sanelmaan. Sanelma vilkaisee maahan, vilkkuu syrjään. Hän kohottaa kasvojaan, ja kun näkee Lejan tutkivan katseen, huudahtaa:
"En mie sitä herättänyt."
"Taidat ollakin. Mitä sinä olet sille tehnyt?" kysyy Leja.
"En mitään!" vastaa Sanelma.
"Olet sinä tehnyt, pikisilmä."
"En ole! Ole itse pikisilmä. En ole tehnyt. En mitään! Mie en ole tehnyt."
Mutta sitten livistää Sanelma yhtäkkiä tiehensä. Hoikat ja päivettyneet kintut vilahtavat raidan taakse. Kauempana näkee hän Topin, joka köntii laiskasti häntä vastaan karheiden poikki.
"Ruvetaanpas lekkamaan", sanoo musta Sanelma Topille. "Uskotkos … niin minä saan sinut kiinni!"
"… Uskotkos, uskotkos!" matkii Topi, ja alkaa juosta Sanelman edeltä pajupehkon ympäri. Sanelma ajaa Topia takaa. Ja sitten Topi Sanelmaa. Siinä herää Repekkakin, kun hypätään hänen ylitseen ja kaadetaan hänet nenältään syrjälleen. Repekka katselee ensin kummastuneena ympärilleen ja aikoo itkeä unissaan ja suutuksissaan. Mutta jo kirkastuvat hänen silmänsä, hän kapuaa maasta ja yhtyy leikkiin.