— Niin, Nelma, Nelma, myönsi Mimmi.
Sakris sanoi riemuiten:
— Bygninki..? Ei … ei vielä… Mutta minulla on oma kamari … oma lokaali… Siisti, sievä. Sinne minä Nelman vien kun pääsen täältä rakentamasta… Ja sitten … kyllä tulee huvila. Se tulee! Ja sen minä sanon, että siitä ei saa sitten mitään puuttua. Ei kamari Nelmalta. Eikä muutakaan. Ja kanalan voi tehdä… Eikä sikala saa puuttua. Ahhah, mikä on sitten parempi elää kun on sikat ja kanat … ja kukko, joka aamulla laulaa. Myöpi lihat ja munat, jos ei itse tahdo syödä… Mutta itse voipi ostaa niiden rahain edestä omenat ja kaalit ja… Taikka itse kasvattaa ylös kaalit ja porkkanat. Tuolla metsässä se huvila pitää olla rauhallisessa paikassa. Tuolla joen rannalla. Ja sen minä sanon, että Nelman ei tarvitse tehdä mitään, ei muuta kuin kaunistaa itsensä. Kaikki teken minä … työtä ulkona ja kotona. Työtä … Minä kaikki… Ja hän rakastaa minut…
Mimmi tiukkasi uteliaana:
— Niin … teillä on sitten niin paljon rahaa?
— Rahaa? Sitä … sitä kyllä on … kun Nelma tulee minun tykö.
Silloin..! Ja sellaisesta elämästä minä tykkään: olla parselli ja oma
Nelma … ja elää rauhallisesti, viljellä palstaa. Minähän olen
kansanmies … rehellinen mies … ja tyytyväinen … ja aina iloinen!
Ja minä ylöstimpraan huvilan…
Mimmi naurahti:
— No, ottakaa sitten Nelmanne. Menkää naimisiin hänen kanssaan! Mutta … hyst, jo tulee tuo lasisilmäkäärme. Hiipikää pois. Minä ilmoitan sitten teille, mitä teemme. Huomenna … samaan aikaan…
Kun Mimmi Byskata eli Rumfelt tapasi illalliselle mentäessä Nelman, jonka huoneessa hän ei enää saanut käydä … hiljaiselle Nelmalle oli ystävällinen johtajatar näet antanut pienen erikoisen kopin … supatti Mimmi:
— Juuri äsken juttelin sen pikku pykmestarin kanssa portin raosta. Hän on sinuun rakastunut… Ja hänellä saattaa olla rahaakin! Ja sitten sinä saisit hienoja vaatteita… Minä koetan tulla myöhemmin illalla väkisinkin sinun koppiisi … puhumaan, mitä me teemme.