"Onpa mullaki sarvet", sanoi tytär eli oikeammin sanoen, huusi ja pisti, hänki, hakoneulat kellokkaan — kävyn etupuoleen.
"Eipähän ole", huusi poika ja riisti sarvet tytön kävystä pois.
Nyt tyttö rupesi itkemään ja kun hän huomasi itkun liian vähän kuuluvan, huutamaan. Samassa mökin ovi avattiin ja leski katsoi ulos siitä.
"Taasko sinä Antti Sannaa kiusaat? Älä ole milläsikään; pääset äidin kanssa Torvelaan".
Sanna hypähti ilosta ja alkoi hokea: "minäpä pääsen Torvelaan, minäpä pääsen Torvelaan".
"Äläs, kelpo asia", sanoi Antti näennäisellä kylmäkiskoisuudella. "En sinne tahtoisi päästäkään".
Hetken kuluttua leski avasi oven ja tuli ulos.
"Mene, Antti, kätkyen viereen ja jos pikku Suoma herää, niin liikuttele kätkyttä ja laula, niin ehkä hän nukkuu uudestaan. En viivy kauan kylässä".
Leski otti nyt Sannan mukaansa. Antti mulkoili hetken, jupisten: "Aina minua vahdiksi pannaan" ja meni mökkiin.
"Miten nyt tuon pojan saan ulos?" virkkoi Helena "Hän on käynyt pari kertaa Aumolassa ja tuntee mun".