Näin nämä juttelivat, mut vartoen kuunteli muut vaan.
Sitte jo taas toimeen asetettihin hilpeä tanssi,
Ollen köyhä ja rikkakin nyt ylen miel'-hyvillänsä;
Viuluja, näet, ei puuttunnakaan, ei hyrryä harppuin,
Eikä minettiä, polskoja, ei pakinoita ja ol'tta,
Siellä kun vietettiin yö-kaus' jahin onnea oivaa,
Niin myös lempivien nopeaa tätä kihlaus-juhlaa.
Viiteselitykset:
[1] Ingman: 1853 vuoden, Litteraturbladissa siv. 7 ja seur.
Lönnrot: 1855 v. Suomikirjassa s. 271 ja seur.
Ahlqvist: Suomalaisessa Runous-opissaan, s. 90 ja seur.
Genetz: 1873 v, Koitar-Albumissa, s. 162 ja seur.
[2] Genetz sivu 163.
[3] Ingman, sivu 8, a).
[4] Vrt. Lönnrot s. 274.
[5] Lönnrot, sivu 273 alh.