Kaunis kevät! kauan kierii
Vaunus mailla eteläisen,
Ennenkuin se tänne vierii
Pohjan kunnahille jäisen;
Et niin kiitollista mieltä,
Kuin on meidän, löydä sieltä.
Mitähän ne tarkoittaapi
Virret, jotka soivat sulle?
Että kevät meille saapi,
Niinkuin Vapaus vangitulle;
Että Pohjan jäätehellä
Sydämiä on virkistellä.
Kudo uudet juhlaverhot
Vesille ja maisemille;
Nosta yöstä henkiin perhot
Sulhoiks' kukka-kultasille;
Sydämemme sopukoista
Talven kolkot muistot poista!
Kukkaselle.
Juur' päätit hortos; — silmäsi auenneen
Sä nostit riemumielin korkeuteen,
Miss' usvapilviä aamurusko kulkee,
Armaansa, luonnon purppurahelmaan sulkee.
Kaikk' ympärilläs tyyntä ja hiljaa on,
Siell' leyhkät tullen untuvat nautintoon,
Ja kultasiivill' liehuva turhuus lymyy; —
Oi kukka, kuinka hauskana mailmas hymyy!
Et aavista sinä leyhkien leikiten,
Kuiskeessa perhon, kastehen suudellen,
Kuink' ystäväin sulo suosio kohta haihtuu,
Ja murhekyyneliin ilo vielä vaihtuu.
Oi, miks' tuo "tulkohon" Kaikkivaltiaan
Ei suonut onnes kukkia ainiaan?
Miks' ei ole päivä kaunis niinkuin aamu?
Miks' aina ei sua hurmaa onnen haamu?
Hymyile vaan, sinä pikku viaton!
Pian nähnet, kuinka pettävä kevät on,
Ja hellyt, onnen hetkiä muistellessa,
Kun uinuit untas silmikon suojuksessa.
Linnunpesä maantien varrella.