Oi, jospa pyhät kellot sois
Ja ylläin juhlaverhat ois.
Ja yö ja usva hälvenis,
Ja pyhä-aamu valkenis!
Ah, silloin viikon vaivat on
Ohitse, pääsen kirkkohon,
Ja kirkoll' armaan nähdä saan,
Ku viikon kaipas kultoaan.
Kai siellä mäellä seisonee
Hän ennalt' yksin, vartoillee.
Ja järven jäille katsahtaa,
Kun reet ja kansa tulvajaa.
Mua vaan hän etsii silmillään:
Ja joukko karttuu yhtenään,
Siin' äkkiään mä ilmenen
Ja naurain häntä kättelen.
Nyt laula, sirkka, siksikun
Päreeni palaa loppuhun,
Ja taas saan maata vuoteellain
Ja unta nähdä sulhostain.
Tääll' istun nyt ja kehrään vaan,
Ei rulla viel' oo puolillaan;
Ties Herra, milloin täys' on työ
Ja pitkän illan päättää yö!
Mökin poika.
Väsyksiin asti hakkasin,
Ja hakkaan uudestain,
Ja kirves pystyy kylläkin,
Mut puu ei kaadu vain.
Kyll' ennen tuntui, kun ma löin;
Nyt käs' on hermotoin,
Kun talvikauden pettua söin
Ja vettä päälle join.
Jos hyötyäin vaan katsoisin
Ma virkaa vaihdellen,
Isännän ehkä saisinkin,
Joll' leip' ois rukiinen.