Ilovirttä linnut raikuu,
Puusta puuhun lennellen,
Tuhat riemun ääntä kaikuu,
Vaietessa tuhanten.
Hiljaa värjyy vetten pinta,
Leyhkä lehvää häilyttää,
Nurmi elää, suloisinta
Kukkaislemua henkäjää.
Enkel' kaukotaivahista,
Armas joka olennon,
Koitar! tokko murheellista
Silmää silmäs nähnyt on?
Pois on huolten harmaa häivä,
Mielen pilvet hajallaan;
Lapsen-ijässäänpä päivä
Suosii lapsenmieltä vaan.
Tuska on ja kaipuu poissa;
Rauha, toivo vallitsee.
Luonnon päivän aamukoissa
Sielun aamu valkenee.
Suudelma.
Sua kyltymättä suutelen;
Ja tokko konsaan kyllyn? En.
Nyt, tyttö kulta, lausu tuo:
Mink' onnen muisku sulle suo?
Sä suosit tuota niinkuin mie;
No missähän sen hauskuus lie?
Niin kysyn, äsken kyselin,
Ja vastaelet vaan suudelmin.
Jos hunajaa mun suussan' ois,
Ei muiskus hellemp' olla vois
Jos sappee siihen pirskottais,
Yht' armas oisi suudelmais.
No, minkäs syyksi keksinet,
Jos kysytään: miks suutelet?
Jos tutkis joku hävytöin:
Miks' suutelette päivin öin?