Sie kera kukkain
Luotani mennyt pois,
Kyynele-rukkain
Jos sinut tänne tois,
Mieleni haastaa ois:
"Tyttö, ka, kuin on
Muoto jo lehdon muu!
Vihreä muinon
Siell' oli lemmenpuu;
Kaikki jo surkastuu".
Tyttöpä mennen
Haastelis sitten niin:
"Hohtipa ennen
Poikani poskikin,
Vaan —s' oli ennen niin!"
Merimiehen morsian.
Tuuli yltyy riehumaan,
Mastot täyttyy purjeillaan,
Laiva lähtee kaukoteille,
Herra ties kons' ehtii meille!
Sie ku lähdet! katsehen
Suotko vielä raukallen?
Ah, sun voisin nähdä vielä,
Ellei itku oisi tiellä.
Jospa linnun siivet ois,
Lokkina jos lentää vois,
Seuraisin sua ilomiellä
Tuntemattomalla tiellä!
Minne saisit saapuisin,
Kääntyessäs kääntyisin,
Liehusiivin heilahtaisin,
Lennoss' silmäykses saisin.
Mutta tyttö parka saa
Jäähyväisiks' liehuttaa
Itkumärkää huiviansa,
Jäädä rantaan kaihon kanssa.
Entäs vielä seuraisin!
Täytyy mennä takaisin,
Ennenkuin on tullut ilta,
Purjeen vienyt katsojilta;