Yksi kiittää silmän tulta,
Toinen vartta solakkaa; —
Enkö saane, peili, sulta
Seikkaa tiedustaa?
Peilikin jos silmin vainen,
Nään tok' oitis enemmän,
Kuin tuo liuma liehamainen
Illan pitkähän.
Kyllä kiitos hauskaa oisi,
Vaikk' on kiitos tuulonen,
Jos se sydämelle soisi,
Ei vaan poskellen.
Tän vuoks' heill' on sanat suulla,
Tätä lempi tarkoittaa:
Sydän parka vaan ei kuulla
Lemmen sanaa saa.
Lähteellä.
Ma istun, lähde, reunallas
Ja pilviä katselen,
Kuin vaihtelee ne kalvossas
Johdosta ylhäisen.
Kas, ruskopilvi hohtaa niin,
Kuin ruusu umpussaan.
Hyvästi! palaamattomiin
Se läksi matkojaan.
Vaan tuossa toinen uudelleen
Kirkkaammin kiiltelee.
Ah! yhtä kiirelentoinen
Se kauas hälvenee.
Taas yks! — S'ei mieli rientohon.
Raskaana vieriää;
Vaan, lähde, synkkä pilvi on
Ja sun se synkistää.
Sua nähden näin, mä aattelen
Mun omaa sieluain.
Kuink' usein pilven kultaisen
Hyvästi jättää sain!