Jos sun nähdä, jos sun nähdä saisin
Koivu-niemen alta laskevan,
Purje välkkyis, sitten erottaisin
Liehuvaisen purtes purppuran!
Ja sull' ilo-riviä pari oisi,
Siskos piirtämää sun lähteissäs,
Isältäs myös myöntölauseen toisit,
Äidinsuudelman sun äidiltäs!
Miksi siirtää tuonnemmaksi häitä?
Vielä sitten kerkii tavaraa.
Lempi on kuin kukkanen, ja näitä —
Näitä yksin kevät kasvattaa.
Joutuun! kukat loistaa kunnahalla,
Siell' on lintuin onni meilläkin.
Vaikka kuivan hongan oksain alla
Onnellisna kanssas eläisin.
Kaipaus.
Nyt metsäss' ei oo oksaakaan,
Mill' lehtiverho ois.
Nyt talvi vaan on valloillaan,
Kun karkas suvi pois.
Ah! ulkon' ompi talvi, niin
Sisällä myöskin vaan;
Jos kulkis maihin äärimpiin,
Sen kohtais ainiaan.
Jos lämpenis, maa vihertäis,
Ja päiv' ois kirkkahin,
Yht' autioksi, kylmäks' jäis
Poveni kumminkin.
Kevääni oi! en riemuas
Saa nähdä uudestaan;
Aurinko syömmen, haudastas
Et koita milloinkaan.
Mun sielun' sun ol', tunteen' sun,
Eloni elämäs.
Nyt yksin kaipuu viel' on mun,
Muut veit sä mennessäs.