Valon lahjat, rauhan suomat,
Lempi, toivo rajaton,
Kaikki elon parhaat luomat
Mulla ol' ja vielä on;
Sun vaan haihtuvan näin aina,
Milloin vaan sua tavoitin;
Mullan ruhtinaatar, lainaa
Kerran armos mullekin!
Sydämen aamu.
Usva peitti toivon multa,
Sydän parkaa kylmä jääti,
Kunne sinne lemmen tulta
Armas enkelyinen sääti.
Niinkuin päivä, yön kun poistaa,
Säteillen käy taivahille,
Usva haihtuu, loitos loistaa
Pyhä-paiste maisemille;
Niin mun sieluun' koitti aamu,
Rintaan syttyi päivän selko,
Näin sen mailta öinen haamu
Haihtui: tuska, tyhjyys, pelko.
Aurinko, mi poistat synkät,
Lempi, jos sä rinnan heität,
Mihinkäs nää päivät jynkät,
Jolloin silmäs meiltä peität,
Päivät pitkät, toivoo vailla.
Aina yhtäläinen aika,
Oleskelu Tuonen mailla
Ilman valoa ja taikaa!
Epäilijä.
Jos silmä mulla tarkemp' ois
Kuin haukan, millä nähdä vois
Avarat, korkeet, syvyydet,
Eik' estäis mitkään estehet;
Ei helmiaarre Vellamon,
Ei kultasuonet vuoriston,
Ei kalliit talletelmat maan
Lumoisi minun katsettan';