Tyttö, voimakas on lempi.
Usein, lasna ollessani,
Kuulin äitin haastelevan:
"Tyttö, voimakas on lempi,
Voittaa kaikki ilman alla."
Näin se virkki varotellen,
Kultamarjaans' suojellakseen.
Josp' ois puhees totta ollut!
Usein käyn nyt rannikolla,
Mistä armas lähti luotain,
Muutti merten taakse tuonne,
Pilvipenkereiden taakse.
Nähdessäin kuink' aallot kuohuu,
Tyrskylaine riehuu rantaan,
Lasken lainehelle kättäin,
Sormenpääni kastan kuohuun:
"Hiljaa, hiljaa, huima laine,
Uinu, anna muiden maata!"
Eikö aalto tuo, mi pauhaa
Laivan laitaan hurjapäisnä,
Laivan missä kallis kulkee,
Eikö aallon huima impi,
Kaukanakin kirmatessaan,
Kuulle virtein viihdytystä,
Uinu kätein kosketukseen,
Koska voimakas on lempi,
Voittaa kaikki ilman alla?
Usein, konsa hongan latvaa
Tuuli tuutii, halki metsän
Löyhkä lentää, viima vinkuu,
Lennätän mä kalliolta
Kauas huokauksen hiljaa:
"Ainokainen, palaa vielä!"
Ehkä huokuu, hiljaa soipa,
Onpi sentään vankkasiipi,
Voi kuin pääsky tuulet viiltää.
Halki ilman kullan sauttaa,
Koska voimakas on lempi,
Voittaa kaikki ilman olla.
6.
Sata tiet' on aatoksellain.
Suuri Luoja, anteeks' anna,
Taivaan Herra, älä suutu,
Että usein temppelissäs
Armastainkin aattelen ma!
Sata tiet' on aatoksellain,
Tuhat tullakseen sen luoksi.
Huonot eksyttää vain poies,
Kaikki hyvät johtaa luoksi.
Suoraan viepi päivän valo,
Suoraan yönkin tähtiparvi.
Joka kukka tietä viittaa,
Joka puu se polun näyttää.
Vaan kun mielein on Sun luonas,
On se melkein hänen luonaan.
7.